mä häviän ja haihdun pois
ja toivon että mua ei ois
olen pelkkä autio avaruus
miten onni korjataan
paremmaksi paikataan
päästänkö irti kun
oon huono jaksamaan
miten onni korjataan
en yksin pysty nousemaan
jos jo kaikki rikki on
katoan vaan pois
ja toivon että mua ei ois
olen pelkkä autio avaruus
miten onni korjataan
paremmaksi paikataan
päästänkö irti kun
oon huono jaksamaan
miten onni korjataan
en yksin pysty nousemaan
jos jo kaikki rikki on
katoan vaan pois
olin kotikotona käymässä.
ne reissut on aina ihanan kamalia
ja kamalan ihania, riski joka on otettava.
liikaa asioita joista välitän
joista olen välittänyt liikaa
liikaa pelottavia isoja tunteita
paikkoja jotka merkitsevät liikaa
liian kaunista ja olen liian ruma.
ja olen niin paljon liikaa.
vaikka nyt ei ollut ihan tavallinen reissu
ja poikkeus on toki hyvästä ja hyväksi
niin en voi silti olla tuntematta itseäni
hieman vääräksi tai
väärällälailla tyyneksi
pelottavaksi ehkä jopa.
haluaisin toipumisaikaa
eikö kaikki ihmiset sekoa vähän
kun ne joutuu noin vain kotikotiin ?
minä ainakin haluaisin koota itseni
löytää uudelleen sen ihmisen joka
en ole kotikotona. vaan kotona.
uudelleen asennoituminen itseeni.
ajatusten selvittäminen,
läskien sulattaminen,
henkisen tasapainon löytäminen !
helvetti, ne vie aikaa !
en minä ole valmis vielä huomenna
astumaan ihmisten eteen
koska olen vielä muuttumassa
ja keskeneräinen ihminen.
en oikein kumpikaan.
kuka minä siis olen huomenna ?
kaksi puolikasta,
kumpikin ihan vääriä
ja yhteensopimattomia.
kaksi palapelinpalaa
eri palapeleistä.
yhteen sovittaminen vie aikaa
ja kärsivällisyyttä ja
keskittymistä !
*
ja voi helvetin helvetti
kuinka minä olen syönyt
ihan hirveän liikaa ja väärää.
mulla on ollut jo päiväkausia
niin kamala fyysinen olo.
että vain löysät vaatteet
on pelastaneet mut hukkumasta
itsesääliin ja kuvotukseen.
tai hukuttautumasta ?
aterioita.
ihan oikeita
vatsan täyttäviä
oikearasvaisia
Aterioita.
keskusteluja
pöytäetikettiä.
vihaa pelkoa kauhua
ja silti vain söin
vatsan riemupinkeäksi
ja olin ihmisten ilmoilla
näin oikeasti ihmisiä
vaikka häpesin niin.
läskiä joka puolella,
tukehduttavaa massaa
joka litistyy kun nojaan
ja pinta-alani suurenee
ja maa antautuu mun jalkojen alta
mut ei nielaise mua.
(vaikka rukoilen sitä.)
ja mun posket on kuin
kaksi punaista pyöreää omenaa !
oon kuin joku saatanan lumikki.
iho valkoinen kuin lumi
posket punaiset kuin lumi
hiukset mustat kuin ebenpuu.
ja lisään vain poskipunaa
se on ainoa keino hämätä
jos ei halua et ihmiset huomaa
kuinka turvonnut pallukka
musta on tullut. tai olen.
ja riisun vaatteeni
ja menen vaa'alle
ja sydän jättää lyömättä
ja se luku on vain niin liikaa
ja kävelen peilille
ja mun sydän itkee verta
ja en halua olla minä !
p a k k o l a i h t u a.
pakko laihtua aivan saatanan paljon.
katsotaanpa: nyt on 26. kesäkuuta ja
16. heinäkuuta
haluan painaa 5 kiloa vähemmän kuin nyt.
keinoilla ei ole väliä ja aikaa on 20 päivää.
yksi vitun kilo
per neljä päivää.
auta mua
koska mulla ei ole
vaihtoehtoja.
ne reissut on aina ihanan kamalia
ja kamalan ihania, riski joka on otettava.
liikaa asioita joista välitän
joista olen välittänyt liikaa
liikaa pelottavia isoja tunteita
paikkoja jotka merkitsevät liikaa
liian kaunista ja olen liian ruma.
ja olen niin paljon liikaa.
vaikka nyt ei ollut ihan tavallinen reissu
ja poikkeus on toki hyvästä ja hyväksi
niin en voi silti olla tuntematta itseäni
hieman vääräksi tai
väärällälailla tyyneksi
pelottavaksi ehkä jopa.
haluaisin toipumisaikaa
eikö kaikki ihmiset sekoa vähän
kun ne joutuu noin vain kotikotiin ?
minä ainakin haluaisin koota itseni
löytää uudelleen sen ihmisen joka
en ole kotikotona. vaan kotona.
uudelleen asennoituminen itseeni.
ajatusten selvittäminen,
läskien sulattaminen,
henkisen tasapainon löytäminen !
helvetti, ne vie aikaa !
en minä ole valmis vielä huomenna
astumaan ihmisten eteen
koska olen vielä muuttumassa
ja keskeneräinen ihminen.
en oikein kumpikaan.
kuka minä siis olen huomenna ?
kaksi puolikasta,
kumpikin ihan vääriä
ja yhteensopimattomia.
kaksi palapelinpalaa
eri palapeleistä.
yhteen sovittaminen vie aikaa
ja kärsivällisyyttä ja
keskittymistä !
*
ja voi helvetin helvetti
kuinka minä olen syönyt
ihan hirveän liikaa ja väärää.
mulla on ollut jo päiväkausia
niin kamala fyysinen olo.
että vain löysät vaatteet
on pelastaneet mut hukkumasta
itsesääliin ja kuvotukseen.
tai hukuttautumasta ?
aterioita.
ihan oikeita
vatsan täyttäviä
oikearasvaisia
Aterioita.
keskusteluja
pöytäetikettiä.
vihaa pelkoa kauhua
ja silti vain söin
vatsan riemupinkeäksi
ja olin ihmisten ilmoilla
näin oikeasti ihmisiä
vaikka häpesin niin.
läskiä joka puolella,
tukehduttavaa massaa
joka litistyy kun nojaan
ja pinta-alani suurenee
ja maa antautuu mun jalkojen alta
mut ei nielaise mua.
(vaikka rukoilen sitä.)
ja mun posket on kuin
kaksi punaista pyöreää omenaa !
oon kuin joku saatanan lumikki.
iho valkoinen kuin lumi
posket punaiset kuin lumi
hiukset mustat kuin ebenpuu.
ja lisään vain poskipunaa
se on ainoa keino hämätä
jos ei halua et ihmiset huomaa
kuinka turvonnut pallukka
musta on tullut. tai olen.
ja riisun vaatteeni
ja menen vaa'alle
ja sydän jättää lyömättä
ja se luku on vain niin liikaa
ja kävelen peilille
ja mun sydän itkee verta
ja en halua olla minä !
p a k k o l a i h t u a.
pakko laihtua aivan saatanan paljon.
katsotaanpa: nyt on 26. kesäkuuta ja
16. heinäkuuta
haluan painaa 5 kiloa vähemmän kuin nyt.
keinoilla ei ole väliä ja aikaa on 20 päivää.
yksi vitun kilo
per neljä päivää.
auta mua
koska mulla ei ole
vaihtoehtoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti