18.3.2010

no one spoke - the gathering

how did we get here ?
where is the silence ?
we need to breath in.
how can you sleep
when the war is all over ?



ahdistaa.
koko päivä sängyn pohjalla
nousin pari kertaa
silloinkin huimasi.

niinkuin silloin joskus.
mutta silloin minulla ei ollut tuota yhtä
joka nyt nukkuu mun vieressä ja
häiriintyy jokaisesta näppäimen painalluksesta.

shhhh

rakastan.

mutta minä vajoan, kauemmas
ja teen hänet surulliseksi,
koska en osaa valehdella ja
koska itken kun hän tulee luokse.

haluaisin tehdä hyvää hänelle
mutta haluaisin myös olla
kaunis katseltavaksi ja
pieni pidettäväksi sylissä.

haluaisin olla täydellinen objekti
eli kaikkea sitä mikä on väärin
ja olen niin tekopyhä mutta minä
ihan oikeasti uskon tasa-arvoon.

vain minä itse en ole oikeutettu siihen
en niin kauan kuin olen näin laiska ja
väärä ja täynnä tekosyitä ja vihaa ja
kehtaan pahoittaa rakkaimpien mielen.

hän tulee kuulemma surulliseksi
koska kieltäydyn syömästä.
ei se kultapieni mene niin,
en vain jaksa nyt edes syödä.

nämä päivät kun on piilossa maailmaa
ottavat aika koville koska silloin
aika pysähtyy ja millään ei ole väliä ja
minä lakkaan olemasta. muualla.

enkä ota armeliasta lääkettä koska en ansaitse
ja haluan tuntea edes jotain, vaikka kipua.
ja iloa silloin kun rakas tuo minulle jäätelön
ja syön sen sängyssä täynnä rakkautta.

14.3.2010

close to me - the cure




i've waited hours for this
i've made myself so sick
i wish i'd stayed asleep today
i never thought this day would end
i never thought tonight could ever be
this close to me.


minä olin oikealla lomalla.
pois kaukana kaikesta pahasta.
ja nyt olen niin kovin väsynyt,
kaikki voima on jättänyt minut.

tajuan kuinka yksin lopulta olen
kuinka karkoitin taas kerran kaikki
ja joudun sitten kun olen paremmin
taas kasaamaan palaset uudestaan.

pelkään tätä elämistä niin paljon,
miten voi olla näin vaikeaa yrittää olla !
olen vihainen, vihoissani, itselleni.
olen niin saatanan säälittävä.

jos saisin millaisen elämän vain
mitähän muuttaisin ?
itsestäänselvyyksien, kuten
oman persoonani, lisäksi ?

minulla on jo niitä aineksia
joista haluaisin elämäni rakentuvan
mutta en osaa nauttia niistä enkä
koota selkeää kokonaisuutta.

jos oppisin innostumaan elämästä
jos oppisin unohtamaan oman itseni
jos oppisin iloitsemaan sekasorrosta
ja rakastamaan pelkkää olemistakin.

5.3.2010

#1 (vaka) - sigur rós


vonlenska on ehkä juuri nyt
maailman kaunein kieli
musiikki sopii tähän hetkeen
tyyntä myrskyn silmässä.

taas yksin tässä,
vaikka vihaan olla yksin.
miksei se voi olla mun kanssa
kun alennun anelemaan sitä ?

niin paljon pelkään yksinoloa.
että teen vastoin kaikkia
hienoja periaatteitani ja
itselle tehtyjä lupauksia.

ja se on kuulemma niin down
ettei halua mun näkevän sitä
mutta minä pelkään vain
että se on kyllästynyt minuun.

että mun itsekkyys ja rumuus
ja lihavuus ja vaativuus ja terävä kieli
ja sanoinko jo sen lihavuuden ?
on ajaneet sen kauas pois.

mun vääränlainen luonne ja
tämä groteski keho joka
ei edes yritä pyytää itseään anteeksi
ovat pilanneet kaiken. minä siis.

ja minä en kestäisi jos se olisi niin !
mutta jollain tasolla tiedän
näiden tunteiden olevan vain pelkoja ja
minun pitäisi hankkia itsekunnioitus.

mutta joka hetki kun se ei ole siinä
vakuuttaa enemmän epäonnistumisesta
ja kysyn itseltäni miksi kukaan ikinä
haluaisi olla minun kanssani ?

ja paniikki kasvaa taas aamuyöstä.
miksen uskalla ottaa ahdistuslääkettä ?
huomenna olisi pelottava tenttikin,
minä olisin niin tarvinnut lohdutusta.

vihaan itseäni siitä että voinkin olla
riippuvainen toisen ihmisen ruumiista
oman heikkouteni rinnalla.
typerä, typerä, typerä tyttö !

enkä vain ruumiista vaan kaikesta. hänestä.
mutta sen sijaan että olisin onnellinen
ja ihana pikku tyttöstävä
minä pelkään menettää.

pelkään takertumista.
pelkään rakastumista.
pelkään yhteenkasvamista ja
sitä kun pitää joskus päästää irti.

jos olisin hieman pienempi
vaikkapa 4 kiloa ja 300 grammaa
niin minua olisi ehkä helpompi rakastaa.
pieni ihminen ei vaatisi niin paljon tilaa.

ehkä minäkin osaisin olla vaatimatta
jos vain keskittäisin kaikki voimani
siihen joka tekee minusta paremman
joka tekee minusta tämän arvoisen.

2.3.2010

concrete walls - fever ray


i live between concrete walls
when i took her up she was so warm
i live between concrete walls
in my arms she was so warm

eyes are open and mouth cries
haven't slept since summer
eyes are open and mouth cries
haven't slept since summer


hei vain, en ole mennyt minnekään
en vieläkään vaikka olen toivonut
ja seuraavana hyvänmielen hetkenä
jo hävennyt sitä ajatusta katuen.

koska kaikki on nyt ehkä paremmin
ehkä siksi koska minulla on poika.
ja minä vihaan sitä tosiseikkaa
että joku päivä hän lähtee. jättää.

käyn joka viikko psykiatrilla ja
hän sanoo että hyötyisin enemmästä
mutta kyllä tämäkin on minulle liian hyvää.
minä tulen joka ikinen kerta myöhässä.

en osaa pitää ystäviin yhteyttä,
tunnen itseni typeräksi ja kadun sanoja
jo kun ne tippuvat typeriltä huulistani.
jos vain olisin vähän vähemmän hukassa.

olen koukussa omenalogoiseen ystävääni,
internetissä kaikki on helpompi unohtaa.
ei tarvitse miettiä tenttejä, esseitä, työvuoroja,
tiskejä, kaupassakäyntiä, yksinäisyyttä...

on vain kauneutta. kauniita ihmisiä. tavaroita.
ostan itselleni hyvän elämän. pala kerrallaan.
mikä parasta, se toimii ! en tarvitse enää muuta.
pienennän itsenikin, mahtuakseni muottiini.

olen ollut tosi kiltti tyttö ja odottanut
kun luvut maltillisesti pienenevät.
pinta alkaa kuitenkin säröillä
ja tarvitsen puhtaampaa.

haluan pahan jo pois, olla lovely.
haluan nähdä kuinka voin rangaista itseäni.
haluan nähdä kun luuni soivat.
mutta se on vain minulle.

peilissä pidän muutoksesta
en siitä ihmisestä joka on aina vain liikaa
eikä poikaystävä saisi sanoa mitään
kummastakaan.

vasta sitten kun minä joku päivä
olen arvoisenne, voin elää taas.
vasta sitten kun opin unohtamaan itseni
ja omistautumaan Tärkeille Asioille.

on olemassa niin monta jotka ansaitsevat
niin paljon ja kuinka voisin antaa sen heille ?
on vain muututtava itse vähemmän tarvitsevaksi
alistuttava totuudelle, joka ei ole kaunis.