everyday is silent and gray...
päivät on niin hektisiä
ettei tarvitse pysähtyä
miettimään tätä hetkeä
yhtään liian syvältä.
paljon on hyvääkin,
hymyjä. kauniita sanoja ja
toisinaan hyviä hiuspäiviä.
miksi se riittäisi minulle ?
pelottavinta on se
kun pysähtyy ajattelemaan.
tiedostamaan ettei ole tarpeeksi,
minä en ole, elämä ei vaan ole.
pitäisi karistaa kiloja.
muutama vain. kolme.
kolme ja olisin parempi.
paremmin tässä ihossani.
jotain pitäisi kai tehdä...
tällä pienelle elämälle.
jotta saisi siitä kaiken irti.
uskon että voisi saada enemmän.
ja se on ihan positiivinen ajatus !
mutta miten sitä uskaltaisikaan ?
