to be made of glass
when two sun are shining
the battle becomes blinding
to be made of glass
but we ride tonight
tonight
tonight
we ride
tämä on syksy.
kepeä kesä jäi taakse,
kylmenee ja pimenee.
rakastan sitä.
rakastan suuria neuleita,
joiden alle paljas iho piiloutuu.
kynttilöitä, punaviintä, vilttejä,
tummia silmänalusia ja tupakkaa.
syleilen syksyäni,
vaikka järki sanoisi mitä.
annan sen täyttää minut
ja johdattaa minua syvemmälle.
haalin tehtäviä hullun lailla,
ilmoittaudun aktiviteetteihin,
toistan jokavuotista kaavaani
uhoten taas kerran voittavani.
valvon öitä, nukun päiviä.
joskus kun en nuku ollenkaan,
olen hereillä unissani.
kaikki niin tuttua.
kirjaan ja häpeän
jokaisen suupalan kohdalla.
on taas tärkeintä olla pieni.
lakkasiko se koskaan olemasta.
pieni, pikkuinen, kapea, hento,
heikko, hoikka, eteerinen, usvaa...
miksi aikuinen ihminen uppoaa
vielä satumaailmaansa ?
ehkä jos saavutan sen kaiken,
pidän tekemäni suunnitelmat,
onnistun tavoitteissani...
ehkä sitten voin tavoitella muuta.
(kuva)
