je t'aime mélancholie - betty

j'ai comme une envie
de voir ma vie au lit
comme une idée fixe
qui me poursuit la nuit - la nuit - la nuit
je savoure la nuit
l'idée d'éternité
la mauvaise herbe nuit
car elle ne meurt jamais

quand tout est gris
la pleine est mon amie
un long suicide acide
je t'aime mélancholie
sentiment qui
me mène à l'infini
mélange du pire, de mon désir,
je t'aime mélancholie

mun elämä on...
paljon alkoholia. paljon hauskaa. ystäviä. juhlia joiden en soisi ikinä loppuvan, keskusteluja, materialistisia nautintoja. ihmisiä joita rakastan enemmän kuin itse elämää. hetkiä jolloin tajuan kuinka onnekas yksi tyttö ollakaan. hetkiä ylipäätään. onnistumisia. hysteeristä naurua.

mut se on myös...
ahdistusta, yksinäisiä öitä, epätoivoa. vilkaisuja peiliin jotka tappaa minut. masennusta, väsymystä. aamuja, päiviä, iltoja jolloin peiton alla on ainoa turvallinen paikka. teeskentelyä, itsesyytöksiä. pahan tekemistä itselle ja tunne siitä että ansaitsee sen ja enemmän. pakkoja ja kieltoja. velvollisuuksia. vähän väliä kauhua. syyllisyyttä myös siitä jos en olekaan paskana.

mun kuuluu olla joko paskana tai kännissä. koska oon paha.
ainoa syy miksi ylipäätään saan olla olemassa on sisko. ehkä.
tai sitten joku päivä kaikki on paremmin ? (hah)
en koe itseäni erityisen masentuneeksi juuri nyt.
ehkä välinpitämättömäksi.

ja lihavaksi.
miksi vaaka näyttää kamalia lukemia vaikka peilissä oli kerrankin ihan sopiva maha ? (tänään 3/4 suklaabrownie, vähän patonkia tuorejuustolla, muutama viinirypäle, puuro & brenkkua jonkun verran.) siksi koska haluan uskoa peiliin. olen ruma, rumempi, rumin.

näin tänään pariskuntia, onnellisia ihmisiä, ihmisiä joilla on tulevaisuus ja jotain johon uskoa ja nojautua ja luottaa. ja halu nähdä tehdä kokea. päämääriä ja saavutettavia unelmia. enkä voinut olla tuntematta pientä nipistystä mahanpohjassa (se saattoi kyllä olla myös se suklaabrownie...) koska muistan vielä millaista se oli. kun tiesi, oli ehdottoman varma että elämällä on vielä niin monta ihanaa asiaa annettavana ja että joka nurkan takana voi odottaa seuraava onnen hetki. kartoin niitä ihmisiä. kartan aina jos ne eivät ole ystäviäni. kartan katsettakin.
niin lähellä mutta niin niin niin kaukana.

ja ehkä ihan hetken vain mietin,
että mitä jos joku voisi ottaa tämän pois.
haluaisin lepäämään, haluaisin oppia olemaan itseni kanssa.
se on täysin mahdoton ajatus, joskin sitä on sivuttu huonompina aikoina mua hoitavien tahojen kanssa jutellessa. että ehkä tarvitsen sitä. mutta se ei ole sama kuin ansaita. enkä ansaitse. ei koskaan, en voisi antaa sitä itselleni anteeksi, tuntisin itseni niin suureksi petturiksi ja valehtelijaksi ja paskaääliöksi. enkä haluaisi ede julkaista tätä tekstiä koska jo koko ajatuksen pohtiminen saa häpeän punan nousemaan mun pulleille poskilleni !