just hold me - maria mena

Comfortable as I am
I need your reassurance
And comfortable as you are
You count the days

But if I wanted silence
I would whisper
And if I wanted loneliness
I'd choose to go
And if I like rejection
I'd audition
And if I didn't love you
You would know

And why can't you just hold me
And how come it is so hard
And do you like to see me broken
And why do I still care
still care

You say you see the light now
At the end of this narrow hall
I wish it didn't matter
I wish I didn't give you all


miksi minä mietin sinua vieläkin ?
miksi sinä olet minun unissani ?
sinä olet toisen, sinä olet onnellinen !
minä en koskaan tehnyt sinua onnelliseksi.
en voi edes sanoa että olisin yrittänyt.
pelkäsin niin kovin.
nyt et jätä minua rauhaan...
takerrun muistoosi,
takerrun siihen ihmiseen joka olin kanssasi.
katson huuliasi valokuvassa
ja yritän olla näkemättä kaunista vieressäsi.
ja ymmärtämättä että ne huulet
suutelevat nyt hänen huuliaan !

äläkä ymmärrä minua väärin
en enää haluaisi sinua
haluaisin vaan ne päivät, viikot, kuukaudet
kun osasin olla ihossani kanssasi
koska sanoit minun kelpaavan

ja enemmän.

vaaka näyttää 1,5kg lähenpänä tavoitetta.
taitaa olla vain turvotusta.
näen tänään siskon
sitten minun täytyy päästää irti !
en halua, en uskalla.
en voi antaa ihmisen toistaa samoja virheitä
jotka olen itse tehnyt niin monta kertaa.
uudelleen ja uudelleen.
pieni ihminen niin kaukana.

(kun minä olin siskon ikäinen
samassa tilanteessa, samassa paikassa
minä vihasin niin itseäni, ruhoani.
tein asioita joista en ole ylpeä.
minulle se oli ihan ok,
mutta sisko on erilainen,
herkempi. se voisi rikkoa siskon.
annan vaikka sieluni
että hän on viisaampi kuin minä olin.
koska minun täytyy hetkeksi
päästää irti.)

je t'aime mélancholie - betty

j'ai comme une envie
de voir ma vie au lit
comme une idée fixe
qui me poursuit la nuit - la nuit - la nuit
je savoure la nuit
l'idée d'éternité
la mauvaise herbe nuit
car elle ne meurt jamais

quand tout est gris
la pleine est mon amie
un long suicide acide
je t'aime mélancholie
sentiment qui
me mène à l'infini
mélange du pire, de mon désir,
je t'aime mélancholie

mun elämä on...
paljon alkoholia. paljon hauskaa. ystäviä. juhlia joiden en soisi ikinä loppuvan, keskusteluja, materialistisia nautintoja. ihmisiä joita rakastan enemmän kuin itse elämää. hetkiä jolloin tajuan kuinka onnekas yksi tyttö ollakaan. hetkiä ylipäätään. onnistumisia. hysteeristä naurua.

mut se on myös...
ahdistusta, yksinäisiä öitä, epätoivoa. vilkaisuja peiliin jotka tappaa minut. masennusta, väsymystä. aamuja, päiviä, iltoja jolloin peiton alla on ainoa turvallinen paikka. teeskentelyä, itsesyytöksiä. pahan tekemistä itselle ja tunne siitä että ansaitsee sen ja enemmän. pakkoja ja kieltoja. velvollisuuksia. vähän väliä kauhua. syyllisyyttä myös siitä jos en olekaan paskana.

mun kuuluu olla joko paskana tai kännissä. koska oon paha.
ainoa syy miksi ylipäätään saan olla olemassa on sisko. ehkä.
tai sitten joku päivä kaikki on paremmin ? (hah)
en koe itseäni erityisen masentuneeksi juuri nyt.
ehkä välinpitämättömäksi.

ja lihavaksi.
miksi vaaka näyttää kamalia lukemia vaikka peilissä oli kerrankin ihan sopiva maha ? (tänään 3/4 suklaabrownie, vähän patonkia tuorejuustolla, muutama viinirypäle, puuro & brenkkua jonkun verran.) siksi koska haluan uskoa peiliin. olen ruma, rumempi, rumin.

näin tänään pariskuntia, onnellisia ihmisiä, ihmisiä joilla on tulevaisuus ja jotain johon uskoa ja nojautua ja luottaa. ja halu nähdä tehdä kokea. päämääriä ja saavutettavia unelmia. enkä voinut olla tuntematta pientä nipistystä mahanpohjassa (se saattoi kyllä olla myös se suklaabrownie...) koska muistan vielä millaista se oli. kun tiesi, oli ehdottoman varma että elämällä on vielä niin monta ihanaa asiaa annettavana ja että joka nurkan takana voi odottaa seuraava onnen hetki. kartoin niitä ihmisiä. kartan aina jos ne eivät ole ystäviäni. kartan katsettakin.
niin lähellä mutta niin niin niin kaukana.

ja ehkä ihan hetken vain mietin,
että mitä jos joku voisi ottaa tämän pois.
haluaisin lepäämään, haluaisin oppia olemaan itseni kanssa.
se on täysin mahdoton ajatus, joskin sitä on sivuttu huonompina aikoina mua hoitavien tahojen kanssa jutellessa. että ehkä tarvitsen sitä. mutta se ei ole sama kuin ansaita. enkä ansaitse. ei koskaan, en voisi antaa sitä itselleni anteeksi, tuntisin itseni niin suureksi petturiksi ja valehtelijaksi ja paskaääliöksi. enkä haluaisi ede julkaista tätä tekstiä koska jo koko ajatuksen pohtiminen saa häpeän punan nousemaan mun pulleille poskilleni !

sellaisena kuin sinä minut halusit (suomi 1944)

"sinun
maijasi
on
kuollut."

ahdistaa eilinen humala.
ahdistaa tämänpäiväinen sekoilu.
ahdistaa jos tänää lähden taas dokaa.

tushka / anja kauranen

"mitä minä teen kaikilla näillä ovilla
joiden kautta en pääse luoksesi ?"

i'm feelin: mixed

seurataan johtajaa - anna eriksson

Kuka auttaa vois
Kuka veis mut pois
Kuka kanssain uutta lois
vierittäis kiven pois
Kuka auttaa vois
Kuka veis mut pois
kuka kanssain uutta lois
suojaksein kilven tois
Heti huomenna


työtä & unta.
liikaa ruokaa.
1 autettu ystävä
1 petetty ystävä.
onko se 50 - 50 ?

väsyttää
turhauttaa
suruttaa

miten onni korjataan ? - tik tak

mä häviän ja haihdun pois
ja toivon että mua ei ois
olen pelkkä autio avaruus

miten onni korjataan
paremmaksi paikataan
päästänkö irti kun
oon huono jaksamaan
miten onni korjataan
en yksin pysty nousemaan
jos jo kaikki rikki on
katoan vaan pois

olin kotikotona käymässä.
ne reissut on aina ihanan kamalia
ja kamalan ihania, riski joka on otettava.

liikaa asioita joista välitän
joista olen välittänyt liikaa
liikaa pelottavia isoja tunteita
paikkoja jotka merkitsevät liikaa
liian kaunista ja olen liian ruma.
ja olen niin paljon liikaa.

vaikka nyt ei ollut ihan tavallinen reissu
ja poikkeus on toki hyvästä ja hyväksi
niin en voi silti olla tuntematta itseäni
hieman vääräksi tai
väärällälailla tyyneksi
pelottavaksi ehkä jopa.

haluaisin toipumisaikaa
eikö kaikki ihmiset sekoa vähän
kun ne joutuu noin vain kotikotiin ?
minä ainakin haluaisin koota itseni
löytää uudelleen sen ihmisen joka
en ole kotikotona. vaan kotona.
uudelleen asennoituminen itseeni.
ajatusten selvittäminen,
läskien sulattaminen,
henkisen tasapainon löytäminen !
helvetti, ne vie aikaa !
en minä ole valmis vielä huomenna
astumaan ihmisten eteen
koska olen vielä muuttumassa
ja keskeneräinen ihminen.
en oikein kumpikaan.
kuka minä siis olen huomenna ?
kaksi puolikasta,
kumpikin ihan vääriä
ja yhteensopimattomia.
kaksi palapelinpalaa

eri palapeleistä.
yhteen sovittaminen vie aikaa
ja kärsivällisyyttä ja
keskittymistä !

*

ja voi helvetin helvetti
kuinka minä olen syönyt
ihan hirveän liikaa ja väärää.
mulla on ollut jo päiväkausia
niin kamala fyysinen olo.
että vain löysät vaatteet
on pelastaneet mut hukkumasta
itsesääliin ja kuvotukseen.
tai hukuttautumasta ?

aterioita.
ihan oikeita
vatsan täyttäviä
oikearasvaisia
Aterioita.
keskusteluja
pöytäetikettiä.
vihaa pelkoa kauhua
ja silti vain söin
vatsan riemupinkeäksi
ja olin ihmisten ilmoilla
näin oikeasti ihmisiä

vaikka häpesin niin.
läskiä joka puolella,
tukehduttavaa massaa
joka litistyy kun nojaan
ja pinta-alani suurenee
ja maa antautuu mun jalkojen alta
mut ei nielaise mua.
(vaikka rukoilen sitä.)

ja mun posket on kuin
kaksi punaista pyöreää omenaa !
oon kuin joku saatanan lumikki.
iho valkoinen kuin lumi
posket punaiset kuin lumi
hiukset mustat kuin ebenpuu.
ja lisään vain poskipunaa
se on ainoa keino hämätä
jos ei halua et ihmiset huomaa
kuinka turvonnut pallukka
musta on tullut. tai olen.

ja riisun vaatteeni
ja menen vaa'alle
ja sydän jättää lyömättä
ja se luku on vain niin liikaa
ja kävelen peilille
ja mun sydän itkee verta
ja en halua olla minä !

p a k k o l a i h t u a.

pakko laihtua aivan saatanan paljon.
katsotaanpa: nyt on 26. kesäkuuta ja
16. heinäkuuta
haluan painaa 5 kiloa vähemmän kuin nyt.
keinoilla ei ole väliä ja aikaa on 20 päivää.

yksi vitun kilo
per neljä päivää.
auta mua
koska mulla ei ole
vaihtoehtoja.

torn - natalie imbruglia

So I guess the fortune teller's right
I should have seen just what was there and not some holy light
But you crawled beneath my veins and now

I don't care
I have no luck
I don't miss it all that much
There's just so many things that I can't touch
I'm torn

I'm all out of faith
This is how I feel
I'm cold and I am shamed lying naked on the floor
Illusion never changed into something real
I'm wide awake and I can see the perfect sky is torn
You're a little late
I'm already torn
Torn

lääkäri veikkaili et mulla vois olla epävakaa persoonallisuus.
se sopis kyllä aika pelottavankin hyvin kuvaamaan mua:

Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivän henkilön pettymysten sietokyky on alhainen. Minäkäsitys voi olla pirstaleinen. Tämä ei tarkoita välttämättä klassista "monta minää" -asetelmaa, vaan yksinkertaisesti henkilö ei ole sinut itsensä kanssa, kärsii omasta itsestään, ei hahmota itseään. Käytännössä henkilön itsetunto on sairaalloisen alhainen, hän ei kestä konflikteja, kritiikkiä (tai pahimmillaan minkäänlaista keskustelua) tai hän mahdollisesti kieltää itsensä täysin ja toivoo jatkuvasti olevansa joku muu. Tilaan liittyy myös psyykkisten hallintakeinojen vaillinaisuus ja yksilön toiminnan impulsiivisuus ja joustamattomuus. Normaalisti ihminen hallitsee tunteitaan siinä määrin, että pärjää arkielämässä.


Tyypillistä epävakaata persoonaa vaivaa pikemminkin negatiivinen elämänkuva kuin unen ja toden sekoittuminen. Henkilö kärsii tarpeesta paeta todellisuutta ja itseään (kokee elämän masentavana ja vastenmielisenä, voi olla itsetuhoisia ajatuksia tai tekoja), vaikeudesta kestää pettymyksiä ja voimakkaasta pelosta muutoksia kohtaan. Henkilöllä voi tästä huolimatta olla täysin toimiva todellisuudentaju ja toimiva logiikka. Hän saattaa tiedostaa vaikeutensa täysin, mutta ei kykene tekemään asialle mitään.

hoidosta:

Häiriöstä jää joitain jälkiä persoonaan todennäköisesti koko iäksi. Sen kanssa on opeteltava elämään. Oleellisinta on, että häiriöön liittyvää masennusta, ahdistusta ja pelkoja hoidetaan, jolloin koko häiriön vaikutus pienenee ja henkilö voi kyetä normaaliin elämään. On tärkeää oppia taistelemaan neuroosejaan vastaan, mikä on aluksi vaikeaa: joutuu jatkuvasti vastustamaan omia ajatuksiaan, joita on totellut koko elämän. Ajan myötä ja oikeanlaisessa hoidossa tämä käy kuitenkin helpommaksi.

whii.

lääkärin antaman lappusen mukaan tämäntyyppiseen häiriöön voi juuri liittyä vielä alkoholin väärinkäyttöä ja syömishäiriötyyppistä käyttäytymistä. scarily accurate. ärsyttää ja ihastuttaa.

oon tänää ollut lääkärillä, sitten syönyt jogurttirusinoita jonkinlaiseen ahdistukseen, nukahtanut, juonut punaviiniä ja käynyt ystävän luona kyläileen ja juomas siideriä ja nyt makaan tässä ja arvon et jaksanko katsoa junon nyt vaiko vasta aamulla. komedia ei ehkä nyt jaksattais. tai sit ehkä kuitenkin.


koska en oo täysin paskana.

koska en kuitenkaan enää ole siinä tilassa missä olin kun aloitin tän blogin kirjoittamisen - ihan luovuttanut siis. muistan hämärästi kuinka kamalaa ja pelottavaa eläminen silloin oli. ja pelkään yli kaiken että joku päivä herään siihen oloon uudelleen. vihaan ja halveksun itseäni edelleen, eikä eläminen suju vieläkään niinkuin kuulemma pitäis, mut kyllähän asioiden on pakko olla paremmin jos en nyt enää ajattele itsemurhaa/tuhoa joka hetki. enkä tiedä haluanko kaivella näitä asioita sen syvemmälle, koska siitä voi tulla rumaa jälkeä.

siinäkin mielessä karkaaminen ulkomaille (missä mun sydän on) olis niin hyvä ratkaisu. koko maallinen omaisuus rahaksi, loput roskiin ja sanoa sayonara kaikelle mikä on niin tuttua ja puuduttavaa ja ahdistavaa. leap of faith. lääkäri sanoi että ei missään nimessä suosittele sitä mulle. sitä enemmän mä sitä haluan.

olis helpompi olla vielä nii paskana ku tämän kevään olin. ei tarvis tehdä mitään koska ei yksinkertaisesti pystyis. sängynpohjalla omassa turvassa. valot pois ettei maailma näe et sä oot hereillä. savuke palaa pimeässä, väsynyt käsi jaksaa vielä kaataa punaviiniä lasiin. ansaitsisin sen ! ei kaikki ne hyvät ihmiset jotka on sielä pohjalla nytkin, juuri samalla hetkellä ku mä ja mun turpea vatsani makoillaan tässä eikä me haluta tappaa itseämme kuin ihan vähän vaan. hellästi.
mä voisin ottaa sen.
koska oon p a h a.

(ja kyllä, mä tasan tiedän mistä tää mun "pahuuden kokemus" tulee. enkä mä halua puhua siitä koska silloin mun pitäis kai itkeä. ja mä en enää itke. enkä varsinkaan aio itkeä sitä missään akuuttityöryhmässä joka vaihtuu joka tapauksessa kesän jälkeen ja vaikka siis päättäisinki jäädä suomeen nii sit mun pitäis alkaa koko juttu alusta. eli this case is closed for now and when it comes to me i don't really care if it stays like this forever.)

onko tuo ironiaa ku sä hymyilet ja naurat ku sä kerrot kuinka rikki sä oot ?

kuvat täältä. (kyllä, pinnallinen ihminen seuraa myös tyyliblogeja.)

the running free - coheed & cambria

You’ve come so far from innocence
Provided all the consequence
Only what does it matter now?

uskomaton
ihana
kaunis
viikonloppu.

tai no oikeestaa - 6 pvää. provinssirok.
olin nii sekaisin ja hukassa ja ONNELLINEN !
join poltin hypin juoksin tanssin nauroin
voi kuinka aidosti nauroinkaan
sekoilin istuin puhuin unohdin suutelin
ja sitten karkasin pois koska mun iholla ei saa olla
pois pois pois nopeaa piiloon naurattaa itkettää
olin tuhma, hyvin hyvin tuhma. mut niin oli kaikki.
ja rakastan paheksuntaa, antakaa sitä mulle.

mulla naurattaa vieläkin nii paljon et voisin itkeä
keikat oli uskomattomia henkeäsalpaavia kauniita
niinkuin mun kaveritkin. ja tuntemattomat kasvot.
minä en ollut kaunis ja tiesin sen koko ajan
mut alkoholi auttaa unohtamaan
ja jää vaan oleellinen.

haluaisin vieläkin olla humalassa.
sen yhden käsivarsilla, olla sen huora.
luoja tietää et en halua mitään. muuta.
kuin olla niin järjettömän halpa
ja nauraa nii järjettömän lujaa
ja tanssia sateessa
pyhässä pilvessä.

rakastan sitä tunnetta
niin että voisin olla niin aina.
juoda aivoni nii rikki
et ei joudu ajattelemaan.
harkitsen drinkin tekoa.

miksi
en osaa
laittaa
sitä
sanoiksi ?
pakahdun !
opeta
mua
nauraan
& itkeen
samaan
aikaan
et en
joudu
valitsee.

Cause you’re going home
You’re running free
As only you would be if you never owed them anything
And now you’ve found your way out
In the trust you’ve seen your path on home

Spend your time well before you go
Here in hell

There’s a hell in all of us.

tässä elämä on - pmmp

Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.

viimeksi valvoin sen yön
mut en levännyt,
niinkuin piti...
vaan olin kirpparilla ja
humalassa ja auringossa
enkä kovin syönyt.
levotonta.

sitten nukuin aivan liikaa,
varmaan jotain 16 tuntia.

sit valvottiin ystävän kaa
kokonainen yö. luotiin jotain.
valmisteltiin jotain mitä
oon niin odottanut.
(vois sanoo et liikaakin,
koska en tiedä
mitä sen jälkee voi olla.)

ja menin psykolle
ja juuri kun se ehkä tajus jtn
niin aika loppu.
olisin voinut itkeä kiukusta
jos osaisin itkeä.

mut se tajus !
hämmästyttävää.
miten se voi sanoa jotain
minkä vaa mä voin tietää ?

niin sitten.
oltii duunis.
hoidin asioita.
ja taas valvottiin
ahkeroitiin
taiteiltiin.
jopa minä onnistuin jossain !
siitä tulee aika kiva mieli.

eikä taaskaa ollu pahamieli
niinkun yleensä
ku on ihan liikaa univelkaa
ja valvoo vaan enemmän.
nauratti vaa ja hymytti.

vaikka töissä on tuskaa
ja meinaa tulla paniikki
ja itku.
ku se on vaa nii väärin.
vaikka ansaitsen sen.
mut vihaanvihaanvihaan.
liian pitkään tuota vois tehdä musta tosi sairaan.

huomenna avataa festarikesä <3
nyt katson skinsiä ja jaksoa cassie.   

pins & needles - billy talent

I never walked so far on a lonely street

With no-one there for me
Is it worth the pain, with no one to blame?
For all of my insecurities
How did I ever let you go?fiksu jódete valvoi koko yön.

nyt muutama kuppi kahvia.
ja savukkeita.

ehkä jopa kevytjäätelöä ?
l-koodin naisten seurassa.
sitten vähän brenkkua
koffin puistossa.

tämä ei voi olla kuin
katastrofi.

pienokainen - liekki

Kylmä huoneessain,
kylmä huulillain
kauan kuulla sain
kauan

Kauan
En palata voi, en voi
Kauan
En palata voi

Pois, hei lennä pois, pois
Pois, hei lennä pois, pois
Pois, hei lennä pois, pois
Pois, hei lennä pois, tyttöni pois

ihan hirveä olo. alkaa tuntua kai tämä lääkkeettömyys. oon ihan mielenterveyteni rajoilla, tuntuu että jos vielä jokin menee vikaan (kuten aina se menee) niin astun ehkä taas väärälle puolelle ja sit se on menoa. ja itkettää mut kyyneleet ei tule. osaisimpa itkeä, edes nyyhkyttää. mutta ei. oon vaan tässä, niin totaalisen turta ja silti niin paskana. en haluaisi olla olemassa. vie mut pois, jumalauta ! en halua olla tuo ihminen enää sekuntiakaan. ei kukaan kestäisi olla minä. suurin rangaistus ikinä on joutua olemaan nii idiootti ruma tyhmä läski lutka ääliö ku mä. helvetti on mun pään sisällä. tervetuloa vaan. se voi näyttää hetken taivaalliselta mut jos pysähdyt katsoon niin näet et kaikki on sisältä mätää. älä siis pysähdy.
kerrataanpas nyt varan vuoksi mitkä kaikki konkreettiset asiat on väärin (sen lisäks et oon muuten vaa epätasapainonen hermoheikko ämmä, joka ei vielä 22-vuotiaana osaa elää elämäänsä niinkuin haluaisi vaan keskittyy tuhoamaan itseänsä ja kaikkea mikä voisi joskus merkitä jotain ja sitten viettää yönsä tukehtuen pahaan oloonsa ja varsinkin itsesääliinsä joka ei siis tunne rajoja kuten ei tämän täysipäiden neidon painoindeksikään):

• otin eilen laksoja, seurauksena tänää hirveät vatsakivut ja naurettava olo kun kipsuttelin ihmisten ilmoilla korkokenkineni ja ray-banin wayfarerineni, puhumattakaan louis vuittonistani, ja mietin vaan paskaa !
• aamupaino oli siitä huolimatta ihan liikaa - kirottu äidin kinuskikakku ja lapsuusmuistot jotka se kirvoitti <3
• sängystä nousu kesti ihan luvattoman kauan ku piti vakuuttaa/valehdella itselleen maailman olevan ihan kiva paikka
• näytin kaupungilla siron ystäväni rinnalla valtamerilaivalta (enkä edes miltään luksusristeilijältä if u know what i mean) ja sorruin sit vielä lohdutusshoppailemaan
• duunissa oli maailman kurjin päivä ja itketti ja vitutti ja surutti ja kestin vaa sen ajatuksen voimin et otan loparit ens syksynä (itseni huijausta - miten muka uskaltaisin vaikka haluaisinkin)
• ja kuulin sielä ikäviä kuulumisia yhdeltä työkaverilta - pahamieli sen puolesta ja huolikin
• ja tietty lutkailin
  
• sen jälkeen dokattiin hieman ja ihminen jolle mun pitäis kaiken järjen mukaan olla verisesti loukkaantunut onnistui saamaan mut tunteen itseni vielä entistäkin mitättömämmäksi (mä oikeasti oikesti vihaan sitä ihmistä - se on myrkyttänyt muiden ihmisten elämää ihan liikaa, sellaistenkin jotka ei sitä ansaitsis)
• sit mentiin vielä lasillisille ja olin varmaan aika tunnelman latistaja ku olin välillä ku myrskyn merkki ja välillä vaa poissaoleva ja näinollen varmaan aivan satumaisen ihanaa juttuseuraa
• ja kotimatkalla näin tämän inhottavan duunikaverin ja hänen poikaystävänsä (joka tosiaan ennen lämmitti mun sänkyäni) niin sulosina ja ah-kuinka-söpöinä ja muistin taas kuinka yksin oon
• ja nyt oon maannut täs pari tuntia ja toivonut et voisin lopettaa hengittämisen
• ja hengitän vieläkin
  

heartbreaker - rasmus

She's got a past full of secrets
She's got a clock in her feelings
Back from the days when she used to have wings
She had a dream full of anger
She had a dream full af action
Afraid to get old she feels so cold, such a typical reaction


joo.
herään
rumaan
läskiin
aamuun.
ei
ihminen
voi
olla
näin
paha.

i want to go to heaven - texas

You know I can't tell the truth
Cause all I do is lie
I feel like I'm laughing all the time
But all I do is cry
I wanna go to heaven
Yeh I wanna go to heaven
But I don't wanna die
I gave you it all child
But I, I paid for that
You walked away from me
Yeh you turned your back
I wanna go to heaven
Yeh I wanna go to heaven
But I don't wanna die
I'll take what you can give me
I'll use all I can use
Yeh I'm sleeping with my worries now
I've nothin else to lose
Yeh I wanna go to heaven
Lord I wanna go to heaven
but I don't wanna die


haluan lähteä.
haluan niin pois
(unelmieni kaupungista,
unelmieni asunnosta,
unelmieni opiskeluista.)
(hyvästä työpaikasta,
hyvistä ihmissuhteista,
hyvästä tulevaisuudesta.)
haluan heittäytyä.
tehdä sen minkä lupasin
tehdä kun ei ole enää muuta.
toteuttaa unelmani !
muuttaa pois,
maahan jossa puhutaan minun kieltäni
maahan jossa eletään minun rytmissäni.
luoja kuinka mulla on ikävä siestaa.

vie
mut
pois

katselin tänää auringonlaskua
se oli äärettömän kaunis.
(piti lepuuttaa jalkoja laiturilla
töissä tuli niin uupumus
ja kun huimasikin.)
ja tajusin kuinka rakastankaan tätä kaupunkia
niin hurjan paljon että nyt on aika lähteä pois.
koska se hirveä
yrittää viedä tän rakkauden multa
ja mun pitää paeta ja kätkeä se
ja joku päivä palaan aarrekartan kanssa
ja löydän sen tunteen sieltä missä on iso musta

X

mun aarre.

impossibly blue - betty

Sunday morning, train left at dawn (Train left at dawn)
No one could see through the mask I have on
Or hear the crying I do (Hear the crying I do)
All the love and the wine could not stop me
I made up my mind
Now, darling, I am sorry, too (Hear the crying I do)
I am impossibly blue (Oooooh, oooooh, oooooh)


mulla vähän pelottaa ku ottaa koko aika sydämestä ja pyörryttää
ja huimailee - oon kyllä syönyt enemmän kuin tarpeeks ! nämä
taitaa olla niitä vieroitusoireita... kovin on epämukavaa.
pelottaa vähän ja muutenki jo duunis olo välillä nii hankalaa.
välillä vaa mietin et miks ihmeessä en ottanu sitä saikkua ku sitä
mulle tarjottiin. koska oon typerä ? no shit sherlock.

mut mia kirshner on ihana. mun uus ulkonäköihanne. ei edes uus.
tuttu mm. the l wordin ihanan sekopäisenä jennynä ja black dahliasta.
samaistun jennyyn vähän liikaakin välillä.

it takes blood and guts to be this cool but i'm still just a cliché - skunk anansie

WASH ME OH SO PAINFULLY CLEAN
DISECT MY WORDS WITH A FIST FULL OF YOUR DREAMS
BUILD ME UP AND STRIKE ME DOWN PLEASE

en aina ihan ymmärrä.
en oo syöny lääkkeitä viiteen päivään.
+ oon ollut sen ajan käymäs kotikotona.
+ syönyt&juonut sielä ihan liikaa.
kunnon sekoamisen resepti siis.
kaikki kaaoksen osatekijät.
mut selvisin !

nyt omas himas
ja väsyttää niin.
kohta duuniin.