we're walking in the air
we're floating in the moonlit sky
the people far below are sleeping as we fly
pitää muistuttaa itselleen,
että ei saa vihata niin paljon.
olen niin täynnä vihaa että
terapiassa joudun purra huultani.
järjellä tiedän
että olen itseni suurin arvostelija.
tunteella koen
että ansaitsen rangaistuksen joka sanasta ja teosta.
lyön itseäni jotta tunne katoaisi.
mutta minne se menisi, vain palatakseen
kun taaskaan en osaa sulkea suutani
enkä sulautua varjoihin vaan etsin valokeilaa.
harva varmaan arvaisi siitä rääväsuusta,
vaikka hiljaa toivovatkin että jo oppisin.
kaipa käyn heille viihdykkeestä, pilasta.
mutta en halua olla se hupsu hassun hauska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti