The he motions to me
with his hand on my knee
dear God did this kind of thing
happen to you?
tänään on taas vaan naurattanut
tämä ikuinen kuoleman odottaminen ja
toivominen ja ihannointi ja
oman elämän surkea säälittävyys.
miksei saa jo luovuttaa ?
miksi en tee mitään tälle ? niin.
koska haluan kiduttaa itseäni.
koska haluan rankaista itseäni.
alan vaan väsyä tähän kovin.
ensimmäistä kertaa ehkä ikinä
tulee mieleen pienenpieni ajatus -
ehkä mä en jaksakaan mitä vaan ?
aika hämmästyttävä keksintö.
mut tää ei silti johda mihinkään.
en siltikään tee mitään
muuta kuin nauran
etten itkisi.
itkettää
niin pirusti.
jos osaisin
itkisin ja huutaisin sen pahan pois
ja tilaa jollekin uudelle ja puhtaalle.
mutta en pysty eikä ole aikaakaan
ja se kaikki musta on mun sisällä
ja ruokin sitä ja annan sen tanssia
pöydillä mun helvetissäni.
enkä osaa sanoa ei.
teen työtä
tarkoituksettomasti
sieluttomasti
häveten joka askelta
jokaista sanaa
ja varsinkin naurua.
en ole käynyt yliopistolla
sieläkin vain itkettäisi
tulisi paniikkijuttuja
ja surumieli.
ruminta on viiltää luennolla.
ei kiltit tytöt saa tehdä niin.
14.10.2008
dear god please help me - morrissey
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti