Mun oli pakko kadota, mun oli pakko saada vajota.
Mä tahdoin jäädä sun luo, mä tahdoin jäädä sun luo.
Sä tiesit, mä pelkään pimeää.
Sä tiesit mä pelkään, että yksin jään.
Mä tahdoin hengittää sua, mä tahdoin hengittää sua.
Sä laitoit mut piiloon kaikelta pahalta.
Suojasit syliin pahoilta unilta.
Kirjoitit selkään, mua aina rakastat.
Vaikka mä oon niin rikki ja sekaisin.oon niin paska.
just nyt parhaillaan mun pitäis olla tentissä, johon luin neljään asti
yöllä. ja mitä teen ? makaan sängyssä vihaten itseäni ! tää ei oo
edes heräämisestä kiinni, en vaa saanu mentyä... ja se oli vaan
hyväksytty/hylätty -tentti, joten mulla oli 50% selviämismahdollisuudet.
mut ei. koska oon tyhmätyhmätyhmä.
mikä siinä on et mun pitää pilata kaikki millä voi olla jotain
merkitystä mulle ? jos jokin asia vois tuottaa mulle hyvä mieltä,
niin jódeten on ihan pakko mennä ja pilaa se - ettei vaan kävis
nii et olis pakko jopa onnistuu jossain...
ja voi apua, jos en sais vihata itseäni aina jostain syystä niin
miten mä edes osaisin olla ? jos olis ihan pakko myöntää
itselleen osaavansa/ansaitsevansa/pystyvänsä/haluavansa.
ei nyt sentään, parempi vaa vesittää kaikki jo näin etukäteen.
varmuuden vuoksi.
ja enhän mä edes ansainnut tätä yliopistopaikkaa, ei se ollut
tarkoitettu mulle: on vaan oikein et pilaan kaiken, koska oon
varmaankin vienyt paikan joltain ahkerasti lukeneelta ja tätä
oikeesti halunneelta - mä oon vaa tällänen onnenonkija.
pikkuprinsessa, joka ei ikinä opi. joka on aina saanut kaiken
haluamansa.
milloin tää loppuu ?
joko saa luovuttaa ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti