Who needs figure anyway?
Stay with me, stay with me,
So I can dig my nails deep in your cave
It feels better now without control, oh girl,
You look better blurry angel
Why do we need to be sanitary
when the world's so filthy anyway?
Oh poor me, oh poor you, ohhh
Oh poor me, oh poor you, ohhh
Poor unfortunate child
I can't stop running away
I'm a one life, hopeless dirty animal baby
And I bow down to my feeble brain
Aberrated, primitive
Stay with me, stay with me
No food for weeks I've never felt better
We look better famished girl
Hightail to our lush escape,
And leave our filthy world away
Oh poor me, oh poor you, ohhh
Oh poor me, oh poor you, ohhh
Poor unfortunate child
I can't stop running away
I'm on the verge of self destruction
Suffering because of my selfish vices
I'm on the verge of self destruction
Suffering because I gave up on myself and everyone
mitä mä voisin enää sanoa ?
miten voisin perustella ?
niin että on taas vähän paha olla. en vaan osaa olla itseni kanssa. sain töissä ylennyksen, opiskelut alkaa taas ja oikeastaan rakastan syksyä: sadetta pimeyttä kynttilöitä tippuvia lehtiä lämpimiä vaatteita ei enään ihoa ei enää katseita vaan piilossa.
mutta en saa nauttia siitä.
en saa koska olen paska ihminen. olen huono, paha, ällöttävä. läpimätä. tätä käyn myös kahdella eri terapiatädillä hokemassa ja ei se ainakaan tätä oloa auta kun kaikki ne tunteet ja itseinho nousee citius altius fortius pintaan. en koe ansaitsevani enää mitään hyvää ja häpeän kuollakseni kaikkia hedonistisia piirteitäni. vaikka mä kammoan mun himoa ruokaan ja juomaan, niin silti ehkä pahinta on se vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuva halu. en vaan voi olla kenenkään kanssa. vaikka olisinkin sen 15 kiloa kevyempi niin silti en aio selittää kenellekään miksi mun jalassa on iso tuore arpi jossa lukee päivänselvästi SIN. puhumattakaan siitä että se joku olis sellanen josta oikeasti välitän (niinku se yks). niinpä annan ymmärtää mutta en ymmärrä antaa ja vihaan itseäni vieläkin enemmän. lutka ! sen on loputtava. ei enää mitään miehiin viittaavaakaan mulle. varsinkin sen ällöttävän flirttailun on loputtava ! olen jo ihan tarpeeksi huora.
ja en halua et kukaan enää välittää musta.
mulla on joku ihme tapa aina pilata kaikki niiltä ihmisiltä joiden oikeasti toivoisin pysyvän mun lähellä ja en vaan kestä enää sitä syyllisyyttä. eli etäisyyttä, kiitos. hieno esimerkki asiasta on mun paras ystävä joka arvatenkin vihaa ja häpeää mua mun erinäisten kännitempausten jälkeen. jos olisin hyvä ihminen ei alkoholi liuottais mun itsekontrollia ja -kunnioitusta näin totaalisesti. tai sit oon vaa todella estynyt selvinpäin... jokatapauksessa, uskon et ilman mun kaiken hyvän tappavaa läsnäoloani moni ihminen olis onnellisempi. siskon rakkaus ja arvostus on ainoa josta välitän, onneksi sekin on sen verran kaukana näin fyysisesti että se ei ihan kaikkea rakkaasta siskostaan tiedä eikä tule ikinä tietämäänkään.
nyt on vain keskityttävä opiskeluun ja duunin hoitamiseen. ja laihtumiseen. tai ehkä ennemminkin unohtaa se totaalisesti, unohtaa koko ruoan olemassa olo. tuudittautua taas siihen suloiseen sekopäisyyteen jossa olen ollut niin monta kertaa aiemminkin. unohtaa kaikki muu !
tenttikirjat, kahvi, mentholsavukkeet ja isot neuleet = rakkautta.
what more can a fat girl ask for ?
miten voisin perustella ?
niin että on taas vähän paha olla. en vaan osaa olla itseni kanssa. sain töissä ylennyksen, opiskelut alkaa taas ja oikeastaan rakastan syksyä: sadetta pimeyttä kynttilöitä tippuvia lehtiä lämpimiä vaatteita ei enään ihoa ei enää katseita vaan piilossa.
mutta en saa nauttia siitä.
en saa koska olen paska ihminen. olen huono, paha, ällöttävä. läpimätä. tätä käyn myös kahdella eri terapiatädillä hokemassa ja ei se ainakaan tätä oloa auta kun kaikki ne tunteet ja itseinho nousee citius altius fortius pintaan. en koe ansaitsevani enää mitään hyvää ja häpeän kuollakseni kaikkia hedonistisia piirteitäni. vaikka mä kammoan mun himoa ruokaan ja juomaan, niin silti ehkä pahinta on se vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuva halu. en vaan voi olla kenenkään kanssa. vaikka olisinkin sen 15 kiloa kevyempi niin silti en aio selittää kenellekään miksi mun jalassa on iso tuore arpi jossa lukee päivänselvästi SIN. puhumattakaan siitä että se joku olis sellanen josta oikeasti välitän (niinku se yks). niinpä annan ymmärtää mutta en ymmärrä antaa ja vihaan itseäni vieläkin enemmän. lutka ! sen on loputtava. ei enää mitään miehiin viittaavaakaan mulle. varsinkin sen ällöttävän flirttailun on loputtava ! olen jo ihan tarpeeksi huora.
ja en halua et kukaan enää välittää musta.
mulla on joku ihme tapa aina pilata kaikki niiltä ihmisiltä joiden oikeasti toivoisin pysyvän mun lähellä ja en vaan kestä enää sitä syyllisyyttä. eli etäisyyttä, kiitos. hieno esimerkki asiasta on mun paras ystävä joka arvatenkin vihaa ja häpeää mua mun erinäisten kännitempausten jälkeen. jos olisin hyvä ihminen ei alkoholi liuottais mun itsekontrollia ja -kunnioitusta näin totaalisesti. tai sit oon vaa todella estynyt selvinpäin... jokatapauksessa, uskon et ilman mun kaiken hyvän tappavaa läsnäoloani moni ihminen olis onnellisempi. siskon rakkaus ja arvostus on ainoa josta välitän, onneksi sekin on sen verran kaukana näin fyysisesti että se ei ihan kaikkea rakkaasta siskostaan tiedä eikä tule ikinä tietämäänkään.
nyt on vain keskityttävä opiskeluun ja duunin hoitamiseen. ja laihtumiseen. tai ehkä ennemminkin unohtaa se totaalisesti, unohtaa koko ruoan olemassa olo. tuudittautua taas siihen suloiseen sekopäisyyteen jossa olen ollut niin monta kertaa aiemminkin. unohtaa kaikki muu !
tenttikirjat, kahvi, mentholsavukkeet ja isot neuleet = rakkautta.
what more can a fat girl ask for ?
1 kommentti:
Kahvia ja himmeet vilttitäkit = mun rakkaus.
Joo allekirjoitan kaiken noista itseinhoäklö-ajatuksista. Mä oon (toisaalta onneks) niin hävytön sosiaaliriippuvaisuuteni kanssa et koetan siitä tehdä parhaani etten mokaa ja karkoita lähimmäisiäni pois. Välillä kyllä ihmetyttää mitä ne mussa näkee, kai oon vain tosi hyvä kusettaja tai sitten ystävilläni on paska maku kavereitten suhteen.
Mut seurustelussa toi häpeä omaa seksuaalista haluaan ja lupa antaa itselleen jotain nautittavaa on tosi, tosi.. vaikeet, hankalaa, sekast, noloo, ärsyttävää. Vaikka kumpaaki panettais nii ähä, mä vetäydyn viimeminuutilla pois koska en pysty, mieluummin piiloudun täkkini alle ja katon Dr. Philiä.
Voimia ihana<3
Lähetä kommentti