Women who long love lust
Women who give.
This is the way
it's the way that we live.
Talking, laughing, loving, breathing
Fighting, fucking, crying, drinking
Writing, winning, losing, cheating
Kissing, thinking, dreaming.
mulla pelottaa olla näin turta.
ennen olin edes epätoivoinen.
nyt
oon vaan.
enkä tunne mitään,
enkä ketään.
katson sua silmiin,
tehdään suunnitelmia !
nauretaan,
silti oon poissa.
sä naurat yksin.
törmäsin johonkin ihmiseen
joka sai mut tuntemaan.
lopulta vaan itseni tyhmäksi.
en taaskaan ollut
vikoineni tarpeeksi.
en voi sanoa
ettenkö olis nähnyt sen tulevan.
mut mussa on jokin paha
joka haluaa tehdä pahaa
itselleni.
mun pitäis kai suunnitella.
mut miten voisin
ku en näe ensi viikkoakaan ?
tiedän,
en tuu tekeen itselleni mitään.
odotan vaan ihmettä.
joten joskus sen on tultava vastaan:
mitä teen ensi lukuvuonna ?
vaihtoehdot on:
1) opiskella ahkerasti ja tehdä vähän töitä (hah)
2) ilmottautua poissaolevaksi ja tehdä vaa töitä (äiti sais kohtauksen)
3) perua opintotuet, tehdä duunia ja opiskella jaksamisen mukaan (kirjatentit<3)
4) mennä piiloon peiton alle ja toivoa sitä ihmettä
viimeinen houkuttelee.
mut taidan olla realisti
kun kolmonen taitaa voittaa.
muttaku. pelottaa. jos sekoan.
tai vielä pahempaa:
jos jään täksi kylmäksi olioksi
joka toimii ajattelematta
eikä tunne mitään. enää koskaan.
ja elää vaan siksi
ettei olis kuollut.
ajatusvälejä.
rivi katkeaa aina kun ajatuskin.
kuinka kaunis rytmi !
ajatus miehen kannsa olemisesta lähinnä ällöttää.
samoin kuin ajatus omasta
veren tahrimasta eksistenssistä.
vihaan olla nainen.
enkä edes ole.
mutta jotenkin toivon
että kävisi kuin sokerisissa elokuvissa
(joiden tähti on aina laiha ja ihana)
ja joku rakastaisi mut hyväksi
ja kelpaavaksi.
mut mua on vaikea rakastaa.
koska mun kuori on niin kovin kova ja vahva
ja sisus on mätä ja pilaantunut.
oon kävelevä ristiriita.
tai hoiperteleva...
oon ihan mustelmilla !
taas yksi syy lisää
miksi en voisi olla miehen edessä.
niitä on monta.
syitä, ei miehiä.
pysykööt kaukana,
minä ja mun mustelmat ei kaivata niitä.
ennen olin edes epätoivoinen.
nyt
oon vaan.
enkä tunne mitään,
enkä ketään.
katson sua silmiin,
tehdään suunnitelmia !
nauretaan,
silti oon poissa.
sä naurat yksin.
törmäsin johonkin ihmiseen
joka sai mut tuntemaan.
lopulta vaan itseni tyhmäksi.
en taaskaan ollut
vikoineni tarpeeksi.
en voi sanoa
ettenkö olis nähnyt sen tulevan.
mut mussa on jokin paha
joka haluaa tehdä pahaa
itselleni.
mun pitäis kai suunnitella.
mut miten voisin
ku en näe ensi viikkoakaan ?
tiedän,
en tuu tekeen itselleni mitään.
odotan vaan ihmettä.
joten joskus sen on tultava vastaan:
mitä teen ensi lukuvuonna ?
vaihtoehdot on:
1) opiskella ahkerasti ja tehdä vähän töitä (hah)
2) ilmottautua poissaolevaksi ja tehdä vaa töitä (äiti sais kohtauksen)
3) perua opintotuet, tehdä duunia ja opiskella jaksamisen mukaan (kirjatentit<3)
4) mennä piiloon peiton alle ja toivoa sitä ihmettä
viimeinen houkuttelee.
mut taidan olla realisti
kun kolmonen taitaa voittaa.
muttaku. pelottaa. jos sekoan.
tai vielä pahempaa:
jos jään täksi kylmäksi olioksi
joka toimii ajattelematta
eikä tunne mitään. enää koskaan.
ja elää vaan siksi
ettei olis kuollut.
ajatusvälejä.
rivi katkeaa aina kun ajatuskin.
kuinka kaunis rytmi !
ajatus miehen kannsa olemisesta lähinnä ällöttää.
samoin kuin ajatus omasta
veren tahrimasta eksistenssistä.
vihaan olla nainen.
enkä edes ole.
mutta jotenkin toivon
että kävisi kuin sokerisissa elokuvissa
(joiden tähti on aina laiha ja ihana)
ja joku rakastaisi mut hyväksi
ja kelpaavaksi.
mut mua on vaikea rakastaa.
koska mun kuori on niin kovin kova ja vahva
ja sisus on mätä ja pilaantunut.
oon kävelevä ristiriita.
tai hoiperteleva...
oon ihan mustelmilla !
taas yksi syy lisää
miksi en voisi olla miehen edessä.
niitä on monta.
syitä, ei miehiä.
pysykööt kaukana,
minä ja mun mustelmat ei kaivata niitä.
1 kommentti:
:(
kiitos, voimia myös sinulle ja kiitos kommentistasi, muutoin en olisi ehkä löytänyt blogiasi! Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja laitan tämän listalleni, ellei haittaa :)
Lähetä kommentti