In the middle of the night
Head on my pillow
Looking like a little ghost
Seems like all of the things
That you gave me, mother
Have all gone up in smoke
In the middle of the night
You don't know what I'm thinking
But still the stars do sparkle and shine
Seems like all of the time
Our boat was slowly sinking
You didn't even seem to mind
Now all I want to do is sleep
heräsin juuri... päiväunilta. kello oli 01 yöllä.
tän päivän saldo: työtä 4 tuntia, karpalolonkero ja kaveri kahvilla.
aamukaljoittelu <3
kaverin kanssa puhuttiin paljon, kaikesta.
en ollut aikonut sanoa
mut se kysy aika suoraan lääkkeistä ja terapiasta.
ja vaikka se tietää nii silti onnistui sanomaan jotain
joka särki mun sydämen.
hyvä etten alkanu itkee siinä auringonpaisteessa puistonpenkillä.
onneksi en enää osaa. kyyneleet ei vaan tule mun luo.
vedin kyllä väärään henkeen mentholsavukkeestani.
se ja sen äiti osaa aina saada mut tunteen itseni
pahaksi ja mitättömäksi ja paskaksi ja vääräksi ja epäonnistuneeksi.
silti ollaan oltu läheisiä jo kait 16 vuotta...
koska ehkä kuitenkin asia on niin
että ne saa suoruudellaan näkeen mut totuuden.
oikeassahan se oli tänäänkin. en vain halua kuulla sitä.
että olen pilannut kaiken ja ollut paha ja väärä.
ja mikään mitä teen nyt ei voi enää korjata lapsen tekemiä virheitä.
again and again.
saanko siis vaan nukkua !
käydä töissä ja nukkua.
silloin minimoisin mahdollisuuteni pilata kaiken.
olisin olemassa enkä siis pahoittaisi kenenkään mieltä
olemalla olematta elossa -
vaikka siinä ehkä olisikin hieman huijauksen makua.
mut mun elämässä on sitä aina.
se on karvasta.
ja mä tykkään makeasta (ja sen näkee).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti