maria magdalena - mana mana

Hän ei tiedä vielä itsekään
Millaista elämää hän joutuu viettämään
Hän oppi vihansa kautta rakastamaan
Hän oppi ylpeytensä kautta nöyrtymään

fiksu tyttö
on alkanut taas viiltää
tai no vähän naarmuttaa.
tarpeeksi
että sattuu
joka hetki.

rakastan sitä.

musta on ihana kärsiä
tietäen että ansaitsen sen.
nähdä
kuinka rumaksi
voin tulla,
vielä rumemmaksi kuin ikinä.
(ja se on jo paljon.)

oon taas ollut duunis
ja kännis
ja duunis
ja taas humaltunut.
sekin on ihanaa,
se syö mut sisältä.
enää ei tarvitse kauaa.
eihän ?

kohta, ihan pian,
paha saa palkkansa.
tarina ei kerro miten,
mut mä tunnen sen tulevan.

mun pitäis
ehkä kertoa tästä terapiassa.
tästä olosta, pakokauhusta.
pitäis ehkä edes yrittää.
mut oon liian utelias
näkemään
mitä tapahtuu,
kuinka kauas voinkaan mennä.

mua naurattaa
kun kaikki on niin rikki
ja ihmiset kehuu
kun jaksan aina olla ilonen.
rakas mä nauran
koska mun haavat näkyy

ja tuntuu.
ja se tekee niin hyvää.

mut kiva jos sain sut hymyilee.

kiva
jos joku haluaa mua.
haluais tehdä mulle asioita.
mä näen sen sen silmistä.
mäki haluaisin et sä pidät lujasti kiinni.
mut on asioita joita sä et ymmärtäis.

et halua rumaa minua.
oon taas turvassa.
kosketukselta.
halun konkretisoinnilta.

rankaise.