koko päivän olen halunnut itkeä.
en osaa, olen sisältä rutikuiva.
sitten löysin beethovenin adagion
ja ainakin kolme kyyneltä tippui poskelleni.
se ei ole paljon, muille kuin minulle.
olen kai niin lääkkeissä aina
että kyyneleet ovat hylänneet mut.
otin rauhoittavia päivällä.
kello viisi aloin dokaamaan.
kuudelta lähdin kirjastoon.
tuuli tuli villatakin alle.
lehdet maassa on yhtä kuolleita,
kuin yksi tyttö joka kirjastossa
arpisin rantein selaili painavia kirjoja.
se oli humalassa, kai.
ei ollut syönyt mitään paitsi niitä rauhoittavia.
nyt se makaa sängyssä täydessä meikissä
ja juo. puhelin soi mutta se ei osaa puhua.
helvetti kun tuo turkkilainen marssi on aivan liian pirteä
ja se tulee tällä levyllä heti adagion jälkeen.
mä voisin kävellä auroraan.
mutta en osaisi sanoa mitään.
jos orgasmi on pieni kuolema,
niin mitä tämä on ?
pieni elämä ?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Sulla on surullisen kaunis blogi, pidän sun kirjoitustyylistä. Olen koukussa tähän.
kiitos <3
häkellyin vähäsen.
Tulee mieleen että ehkä voisit tulostaa tuon entryn ja marssia Auroraan..? Sanoa niille että näin. Joka päivä.
Paljon voimia, enempää en kai osaa sanoa. *hali*
-traakkis
Lähetä kommentti