I'm Ready to fall into silence
The home of us all
Gray garden and smile
In silence
The home of us all
on ollut jotenkin vaikea löytää oikeita sanoja, en ole siis oikein saanut kirjoitettua. haluaisin kyllä kovin purkaa tätä hajanaista päätäni. muuten saatan pakahtua. huomenna on terapiatätikin. tänään olisi ollut 3 luentoa, niistä pääsin yhdelle ja sieltäkin meinasin lähteä kesken enkä muutenkaan tajunnut mitään ja oli lähinnä pakokauhuinen olo. en tiedä johtuuko se darrasta vai oonko taas menettämässä keskittymiskykyni. tänään oli ainaki aika surkea esitys.
luennolla sain kuitenkin edes kirjoitettua jotain. sosiaalipsykan monisteen taakse jotain viestin tapaista. jollekin. aika synkkää englanninkielistä vuodatusta. ei mitään julkaistavaksi kelpaavaa mut helpotti sitä sen hetken ahdistusta edes vähän ku tunsi löytävänsä oikean sanan tai ilmaisun jollekin asialle. mun keino on kai kirjoittaminen, kaikkeen muuhun luomiseen oon toistaseks liian lyhytpinnanen ja typerä.
oon nii ruma et voisin kuolla ! tai ainakin musta tuntuu et mulla ei ole ihmisarvoa eikä oikeutta viedä tilaa tässä maailmassa. näytän nii hirveeltä ja suihkuun menosta on tullut taas vaikeempaa ja elän elämääni lähinnä sängystä. niin ja käyn luennoilla ku pääsen ja duunis ja dokaan. mutta kokoaika oon nii ruma että mua vaan etoo. enkä kai ikinä tuu laihtumaan. en saa vaa itseäni niskasta kiinni ku kaikki tuntuu nii yhdentekevältä. syön - näytetään nyt siltä sialta joksi itseni tunnen ! onneksi pojastakaan ei ole kuulunut, en voisi sen edessä ollakaan näin. mutta ei ole kuulunut. miksi olis ku oon nii väärä ja oksettava ?
on syvältä, että mut on pakotettu elään sen ihmisen kans jota inhoon maailmassa kaikista eniten ! mulla iskee pakokauhu ja pistää välillä sydämeen ja tiedän ja tunnen et se johtuu tästä itseinhosta. miksi pitääkin ihmisen olla näin typerä ja ärsyttävä lutka ?
luennolla sain kuitenkin edes kirjoitettua jotain. sosiaalipsykan monisteen taakse jotain viestin tapaista. jollekin. aika synkkää englanninkielistä vuodatusta. ei mitään julkaistavaksi kelpaavaa mut helpotti sitä sen hetken ahdistusta edes vähän ku tunsi löytävänsä oikean sanan tai ilmaisun jollekin asialle. mun keino on kai kirjoittaminen, kaikkeen muuhun luomiseen oon toistaseks liian lyhytpinnanen ja typerä.
oon nii ruma et voisin kuolla ! tai ainakin musta tuntuu et mulla ei ole ihmisarvoa eikä oikeutta viedä tilaa tässä maailmassa. näytän nii hirveeltä ja suihkuun menosta on tullut taas vaikeempaa ja elän elämääni lähinnä sängystä. niin ja käyn luennoilla ku pääsen ja duunis ja dokaan. mutta kokoaika oon nii ruma että mua vaan etoo. enkä kai ikinä tuu laihtumaan. en saa vaa itseäni niskasta kiinni ku kaikki tuntuu nii yhdentekevältä. syön - näytetään nyt siltä sialta joksi itseni tunnen ! onneksi pojastakaan ei ole kuulunut, en voisi sen edessä ollakaan näin. mutta ei ole kuulunut. miksi olis ku oon nii väärä ja oksettava ?
on syvältä, että mut on pakotettu elään sen ihmisen kans jota inhoon maailmassa kaikista eniten ! mulla iskee pakokauhu ja pistää välillä sydämeen ja tiedän ja tunnen et se johtuu tästä itseinhosta. miksi pitääkin ihmisen olla näin typerä ja ärsyttävä lutka ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti