i live between concrete walls
when i took her up she was so warm
i live between concrete walls
in my arms she was so warm
eyes are open and mouth cries
haven't slept since summer
eyes are open and mouth cries
haven't slept since summer
hei vain, en ole mennyt minnekään
en vieläkään vaikka olen toivonut
ja seuraavana hyvänmielen hetkenä
jo hävennyt sitä ajatusta katuen.
koska kaikki on nyt ehkä paremmin
ehkä siksi koska minulla on poika.
ja minä vihaan sitä tosiseikkaa
että joku päivä hän lähtee. jättää.
käyn joka viikko psykiatrilla ja
hän sanoo että hyötyisin enemmästä
mutta kyllä tämäkin on minulle liian hyvää.
minä tulen joka ikinen kerta myöhässä.
en osaa pitää ystäviin yhteyttä,
tunnen itseni typeräksi ja kadun sanoja
jo kun ne tippuvat typeriltä huulistani.
jos vain olisin vähän vähemmän hukassa.
olen koukussa omenalogoiseen ystävääni,
internetissä kaikki on helpompi unohtaa.
ei tarvitse miettiä tenttejä, esseitä, työvuoroja,
tiskejä, kaupassakäyntiä, yksinäisyyttä...
on vain kauneutta. kauniita ihmisiä. tavaroita.
ostan itselleni hyvän elämän. pala kerrallaan.
mikä parasta, se toimii ! en tarvitse enää muuta.
pienennän itsenikin, mahtuakseni muottiini.
olen ollut tosi kiltti tyttö ja odottanut
kun luvut maltillisesti pienenevät.
pinta alkaa kuitenkin säröillä
ja tarvitsen puhtaampaa.
haluan pahan jo pois, olla lovely.
haluan nähdä kuinka voin rangaista itseäni.
haluan nähdä kun luuni soivat.
mutta se on vain minulle.
peilissä pidän muutoksesta
en siitä ihmisestä joka on aina vain liikaa
eikä poikaystävä saisi sanoa mitään
kummastakaan.
vasta sitten kun minä joku päivä
olen arvoisenne, voin elää taas.
vasta sitten kun opin unohtamaan itseni
ja omistautumaan Tärkeille Asioille.
on olemassa niin monta jotka ansaitsevat
niin paljon ja kuinka voisin antaa sen heille ?
on vain muututtava itse vähemmän tarvitsevaksi
alistuttava totuudelle, joka ei ole kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti