how did we get here ?
where is the silence ?
we need to breath in.
how can you sleep
when the war is all over ?
koko päivä sängyn pohjalla
nousin pari kertaa
silloinkin huimasi.
niinkuin silloin joskus.
mutta silloin minulla ei ollut tuota yhtä
joka nyt nukkuu mun vieressä ja
häiriintyy jokaisesta näppäimen painalluksesta.
shhhh
rakastan.
mutta minä vajoan, kauemmas
ja teen hänet surulliseksi,
koska en osaa valehdella ja
koska itken kun hän tulee luokse.
haluaisin tehdä hyvää hänelle
mutta haluaisin myös olla
kaunis katseltavaksi ja
pieni pidettäväksi sylissä.
haluaisin olla täydellinen objekti
eli kaikkea sitä mikä on väärin
ja olen niin tekopyhä mutta minä
ihan oikeasti uskon tasa-arvoon.
vain minä itse en ole oikeutettu siihen
en niin kauan kuin olen näin laiska ja
väärä ja täynnä tekosyitä ja vihaa ja
kehtaan pahoittaa rakkaimpien mielen.
hän tulee kuulemma surulliseksi
koska kieltäydyn syömästä.
ei se kultapieni mene niin,
en vain jaksa nyt edes syödä.
nämä päivät kun on piilossa maailmaa
ottavat aika koville koska silloin
aika pysähtyy ja millään ei ole väliä ja
minä lakkaan olemasta. muualla.
enkä ota armeliasta lääkettä koska en ansaitse
ja haluan tuntea edes jotain, vaikka kipua.
ja iloa silloin kun rakas tuo minulle jäätelön
ja syön sen sängyssä täynnä rakkautta.
