pienokainen - liekki

Kylmä huoneessain,
kylmä huulillain
kauan kuulla sain
kauan

Kauan
En palata voi, en voi
Kauan
En palata voi

Pois, hei lennä pois, pois
Pois, hei lennä pois, pois
Pois, hei lennä pois, pois
Pois, hei lennä pois, tyttöni pois

ihan hirveä olo. alkaa tuntua kai tämä lääkkeettömyys. oon ihan mielenterveyteni rajoilla, tuntuu että jos vielä jokin menee vikaan (kuten aina se menee) niin astun ehkä taas väärälle puolelle ja sit se on menoa. ja itkettää mut kyyneleet ei tule. osaisimpa itkeä, edes nyyhkyttää. mutta ei. oon vaan tässä, niin totaalisen turta ja silti niin paskana. en haluaisi olla olemassa. vie mut pois, jumalauta ! en halua olla tuo ihminen enää sekuntiakaan. ei kukaan kestäisi olla minä. suurin rangaistus ikinä on joutua olemaan nii idiootti ruma tyhmä läski lutka ääliö ku mä. helvetti on mun pään sisällä. tervetuloa vaan. se voi näyttää hetken taivaalliselta mut jos pysähdyt katsoon niin näet et kaikki on sisältä mätää. älä siis pysähdy.
kerrataanpas nyt varan vuoksi mitkä kaikki konkreettiset asiat on väärin (sen lisäks et oon muuten vaa epätasapainonen hermoheikko ämmä, joka ei vielä 22-vuotiaana osaa elää elämäänsä niinkuin haluaisi vaan keskittyy tuhoamaan itseänsä ja kaikkea mikä voisi joskus merkitä jotain ja sitten viettää yönsä tukehtuen pahaan oloonsa ja varsinkin itsesääliinsä joka ei siis tunne rajoja kuten ei tämän täysipäiden neidon painoindeksikään):

• otin eilen laksoja, seurauksena tänää hirveät vatsakivut ja naurettava olo kun kipsuttelin ihmisten ilmoilla korkokenkineni ja ray-banin wayfarerineni, puhumattakaan louis vuittonistani, ja mietin vaan paskaa !
• aamupaino oli siitä huolimatta ihan liikaa - kirottu äidin kinuskikakku ja lapsuusmuistot jotka se kirvoitti <3
• sängystä nousu kesti ihan luvattoman kauan ku piti vakuuttaa/valehdella itselleen maailman olevan ihan kiva paikka
• näytin kaupungilla siron ystäväni rinnalla valtamerilaivalta (enkä edes miltään luksusristeilijältä if u know what i mean) ja sorruin sit vielä lohdutusshoppailemaan
• duunissa oli maailman kurjin päivä ja itketti ja vitutti ja surutti ja kestin vaa sen ajatuksen voimin et otan loparit ens syksynä (itseni huijausta - miten muka uskaltaisin vaikka haluaisinkin)
• ja kuulin sielä ikäviä kuulumisia yhdeltä työkaverilta - pahamieli sen puolesta ja huolikin
• ja tietty lutkailin
  
• sen jälkeen dokattiin hieman ja ihminen jolle mun pitäis kaiken järjen mukaan olla verisesti loukkaantunut onnistui saamaan mut tunteen itseni vielä entistäkin mitättömämmäksi (mä oikeasti oikesti vihaan sitä ihmistä - se on myrkyttänyt muiden ihmisten elämää ihan liikaa, sellaistenkin jotka ei sitä ansaitsis)
• sit mentiin vielä lasillisille ja olin varmaan aika tunnelman latistaja ku olin välillä ku myrskyn merkki ja välillä vaa poissaoleva ja näinollen varmaan aivan satumaisen ihanaa juttuseuraa
• ja kotimatkalla näin tämän inhottavan duunikaverin ja hänen poikaystävänsä (joka tosiaan ennen lämmitti mun sänkyäni) niin sulosina ja ah-kuinka-söpöinä ja muistin taas kuinka yksin oon
• ja nyt oon maannut täs pari tuntia ja toivonut et voisin lopettaa hengittämisen
• ja hengitän vieläkin