29.12.2010

there is a light that never goes out - the smiths

and if a double decker bus
crashes into us
to die by your side
it's such a heavenly way to die


paljon rakkautta ja kauneutta
vastineeksi ahdistusta ja vihaa.
en tiedä mitä minussa tapahtuu
mutta ensi vuonna tulen onnelliseksi.

nyt nukun jouluvalojen keskellä
epämukavalla kapealla sohvalla
mutta minua hitto vie rakastetaan
ja aion yrittää vaikka itkettäisikin.

8.12.2010

walking in the air

we're walking in the air

we're floating in the moonlit sky
the people far below are sleeping as we fly

pitää muistuttaa itselleen,
että ei saa vihata niin paljon.
olen niin täynnä vihaa että
terapiassa joudun purra huultani.

järjellä tiedän
että olen itseni suurin arvostelija.
tunteella koen
että ansaitsen rangaistuksen joka sanasta ja teosta.

lyön itseäni jotta tunne katoaisi.
mutta minne se menisi, vain palatakseen
kun taaskaan en osaa sulkea suutani
enkä sulautua varjoihin vaan etsin valokeilaa.

harva varmaan arvaisi siitä rääväsuusta,
vaikka hiljaa toivovatkin että jo oppisin.
kaipa käyn heille viihdykkeestä, pilasta.
mutta en halua olla se hupsu hassun hauska.

minä olen pelkkä vitsi.

4.12.2010

shampain - marina and the diamonds

lay dagger dead inside a lonely bed
trying to hide the hole inside my head
watching the stars slide down to reach the end
the sleep is not my friend


olen ollut poissa
olen menettänyt.
nyt pienenen,
en osaa muuta.


poika, poikanen
pitää mua pinnalla,
tietämättään.
se on rakas.


haluaisin sanoa
yrittäväni.
mutta isku oli luja
enkä pääse ylös.

25.8.2010

glass - bat for lashes

to be made of glass
when two sun are shining
the battle becomes blinding
to be made of glass
but we ride tonight
tonight
tonight
we ride


tämä on syksy.
kepeä kesä jäi taakse,
kylmenee ja pimenee.
rakastan sitä.

rakastan suuria neuleita,
joiden alle paljas iho piiloutuu.
kynttilöitä, punaviintä, vilttejä,
tummia silmänalusia ja tupakkaa.

syleilen syksyäni,
vaikka järki sanoisi mitä.
annan sen täyttää minut
ja johdattaa minua syvemmälle.

haalin tehtäviä hullun lailla,
ilmoittaudun aktiviteetteihin,
toistan jokavuotista kaavaani
uhoten taas kerran voittavani.

valvon öitä, nukun päiviä.
joskus kun en nuku ollenkaan,
olen hereillä unissani.
kaikki niin tuttua.

kirjaan ja häpeän
jokaisen suupalan kohdalla.
on taas tärkeintä olla pieni.
lakkasiko se koskaan olemasta.

pieni, pikkuinen, kapea, hento,
heikko, hoikka, eteerinen, usvaa...
miksi aikuinen ihminen uppoaa
vielä satumaailmaansa ?

ehkä jos saavutan sen kaiken,
pidän tekemäni suunnitelmat,
onnistun tavoitteissani...
ehkä sitten voin tavoitella muuta.

(kuva)

16.7.2010

keep this fire burning - robyn

even when you've lost your faith in love
even when there is no light above
even when you wanna run and hide
i'll be on your side



kesä.
kuumuus, vapaus, rakkaus,
hiekkaa, merta, terasseja,
aurinkoa ja lämpimiä sateita.

joinakin hetkinä minäkin
osaan olla onnellinen.
ongelmat on niin kaukana,
on kuin ne olisivat lakanneet olemasta.

joskus yllätän itseni
olemalla itsevarma.
flirttailemalla röyhkeästi
nauramalla kovimpaan ääneen.

olisipa aina kesä,
pullo coronaa limelohkolla,
lyhyet farkkushortsit ja bikinit,
ruskettunut iho kangasta vasten.

olen niin naiivi, uskon
että ikuinen kesä olisi myös
ikuinen onni ja ongelmattomuus.
ja tahdon pois talven alta, pakoon.


vielä hetki näin.


nyt on hyvä, on lasi viiniä
on joku jota rakastaa ja
kuuman kesäyön ilma
valuu sisään ikkunastani.

31.5.2010

something is not right with me - cold war kids

passions of people sleeping late into the evening
reach behind, they can hardly find their spines


minä en ansaitse.
en tätä rakkautta
joka täyttää minut
vain ja ainoastaan.

enkä ravintoa,
en senttiäkään
enkä kilokaloria.
en huoletonta viinilasia.

pitäisi olla parempi,
jaksaa enemmän,
hymyillä leveämmin,
piilottaa pelko.

juuri nyt en halua kuolla
en edes lakata olemasta.
haluan vain olla yhdessä
omassa maailmassa.

turva on olemassa
sen kuori on vaan hauras
se rikkoutuu,
minä rikon sen.

rakkaus ei saa minua
rakastamaan itseäni,
mutta se on syy olla
hetken yhtä maailman kanssa.

miksen osaa painautua
lämpimään ihoon kiinni
ja unohtaa kaikki paitsi
yhteinen pinta-ala ?

18.5.2010

something must break - joy division

two ways to choose - which way to go
decide for me - please let me know
looked in the mirror, saw i was wrong
if i could get back to - where i belong



ahdistaa
yksi helvetin essee
kävin terapiassakin parkumassa
päätin jo tehdä sen, antaa vain mennä

mutta yhtäkkiä seinä nousee vastaan
enkä taas pystykään, en mihinkään
kuristaa ahdistaa, mua vaan etoo
oma säälittävä valittaminen

17.5.2010

terrible love - the national

it's a terrible love and i'm walking with spiders
it's a terrible love and i'm walking in

it takes an ocean not to break



taas kerran niin kovin vaikea tilanne.
yksin oleminen alkaa hetki hetkeltä
vain houkutella yhä enemmän.
ja pelottaa vieläkin enemmän.

vihaan sitä ihmistä joka olen tässä
ihmissuhteentapaisessa jota voisi myös
kahden ihmisen piilopaikaksi kutsua.
se ihminen vaatii liikaa elämältään.

ja minä tiedän että minun on kuitenkin kadottava
ennen kuin valmistun miksikään. koska en osaa.
tiedän järjellä että minusta ei tule mitään.
silti hermoilen nyt kymmenen sivun tähden.

puhuttiin isän kanssa eläkesäästämisestä
ja tunsin itseni valehtelijaksi koska minä en ole
olemassakaan enää silloin kun sitä pitäisi miettiä.
ja se kouraisi ikävästi mahanpohjasta.

mutta en ole surullinen sillä on aurinko.
olen ulkona ja annan sen hyväillä itseäni,
vaikka tiedän että olen ruma lyhykäisissä
repaleisissa housuissani. niin aurinko on.

11.4.2010

suedehead - morrissey

i'm
so
sorry.




olen tehnyt virheen.
se tuntuu niin pahalta
ja pelkään menettäväni
kaiken jolla on väliä.

vaikka tunnustinkin, kai,
niin se mitä tein humaltuneena
ja sen seuraukset ja ne valheet
ja kaikki se ruma ei katoa.

en ymmärrä miksi tuo rakastaa
ja haluaa olla kanssani aina vaan
kun minä itsekään en enää pysty
olemaan itseni kanssa sovussa.

oksetan ja kuvotan itseäni,
tuntuu että minussa on musta tahra
joka vain leviää ja tarttuu tiukemmin
kun yritän hangata sen pois pois pois.

ja taas kerran olen siinä tilanteessa
että ihmisten näkeminen ahdistaa.
tällä kertaa (ensimmäistä kertaa)
minulla on kuitenkin turvapaikka.

olen niin kiitollinen.
en ansaitse tätä hyvää.
minun pitäisi kadota pois.
lakata kylvämästä pahaa ympärilleni.

en saa sitä edes kirjoitettua pois,
tarvitsisin kipeästi ahdistuslääkkeitäni.
ne ovat kotona, minä olen pojan luona.
miten minä aion nyt jatkaa eteenpäin ?

tunti kerrallaan, pojan sylissä ?
kuulostaa houkuttelevalta,
mutta ei kovin kauaskantoiselta.
jos edes lääkäriin asti saan tehdä niin ?

2.4.2010

is is - yeah yeah yeahs

all my loves are
hidden in pieces
all my loves are
within a wild night

if the are still up high
we'll throw them to the sea
watch the murder of the wilds
to the music of the deep

oww
wild night
within a wild night


mitä minä olenkaan tehnyt elämälleni.
jonkun aikaa kaikki on ollut väärää
mitäänsanomatonta turtaa turhaa.
minä en ole se joka elää tätä painajaista.

kaikki väärät valinnat joita voi tehdä
minä olen ne tehnyt naurussa suin.
ja kaikki sanat joiden pitäisi jäädä sanomatta
minä olen ne huutanut ja itkenyt.

nyt en enää tiedä miten pääsen tästä ulos
pakokauhu on ainoa joka pitää minulle seuraa
kun suljen kaiken väärän ulkopuolelle
ja leikin että se ei ole osa pientä elämääni.

tämä ei ole minun elämäni.
minusta piti tulla jotain !
miten voin tehdä uudelleen
elämäni ja valintani ?

olen pulassa elämän kanssa.
haluaisin puhua siitä jollekin
psykiatri on lomalla jossain
ja ystävät liian kaukana.

minua pelottaa,
haluaisin että vaikka äiti ymmärtäisi
mutta en ole koskaan kertonut sille
kaikesta, kuolemasta elämässäni.

ehkä nyt on jo myöhäistä korjata
virheet harha-askeleet polulta eksymiset.
mutta minä en voi hyväksyä koska
en halua elää tätä elämää. se on pahaa.

18.3.2010

no one spoke - the gathering

how did we get here ?
where is the silence ?
we need to breath in.
how can you sleep
when the war is all over ?



ahdistaa.
koko päivä sängyn pohjalla
nousin pari kertaa
silloinkin huimasi.

niinkuin silloin joskus.
mutta silloin minulla ei ollut tuota yhtä
joka nyt nukkuu mun vieressä ja
häiriintyy jokaisesta näppäimen painalluksesta.

shhhh

rakastan.

mutta minä vajoan, kauemmas
ja teen hänet surulliseksi,
koska en osaa valehdella ja
koska itken kun hän tulee luokse.

haluaisin tehdä hyvää hänelle
mutta haluaisin myös olla
kaunis katseltavaksi ja
pieni pidettäväksi sylissä.

haluaisin olla täydellinen objekti
eli kaikkea sitä mikä on väärin
ja olen niin tekopyhä mutta minä
ihan oikeasti uskon tasa-arvoon.

vain minä itse en ole oikeutettu siihen
en niin kauan kuin olen näin laiska ja
väärä ja täynnä tekosyitä ja vihaa ja
kehtaan pahoittaa rakkaimpien mielen.

hän tulee kuulemma surulliseksi
koska kieltäydyn syömästä.
ei se kultapieni mene niin,
en vain jaksa nyt edes syödä.

nämä päivät kun on piilossa maailmaa
ottavat aika koville koska silloin
aika pysähtyy ja millään ei ole väliä ja
minä lakkaan olemasta. muualla.

enkä ota armeliasta lääkettä koska en ansaitse
ja haluan tuntea edes jotain, vaikka kipua.
ja iloa silloin kun rakas tuo minulle jäätelön
ja syön sen sängyssä täynnä rakkautta.

14.3.2010

close to me - the cure




i've waited hours for this
i've made myself so sick
i wish i'd stayed asleep today
i never thought this day would end
i never thought tonight could ever be
this close to me.


minä olin oikealla lomalla.
pois kaukana kaikesta pahasta.
ja nyt olen niin kovin väsynyt,
kaikki voima on jättänyt minut.

tajuan kuinka yksin lopulta olen
kuinka karkoitin taas kerran kaikki
ja joudun sitten kun olen paremmin
taas kasaamaan palaset uudestaan.

pelkään tätä elämistä niin paljon,
miten voi olla näin vaikeaa yrittää olla !
olen vihainen, vihoissani, itselleni.
olen niin saatanan säälittävä.

jos saisin millaisen elämän vain
mitähän muuttaisin ?
itsestäänselvyyksien, kuten
oman persoonani, lisäksi ?

minulla on jo niitä aineksia
joista haluaisin elämäni rakentuvan
mutta en osaa nauttia niistä enkä
koota selkeää kokonaisuutta.

jos oppisin innostumaan elämästä
jos oppisin unohtamaan oman itseni
jos oppisin iloitsemaan sekasorrosta
ja rakastamaan pelkkää olemistakin.

5.3.2010

#1 (vaka) - sigur rós


vonlenska on ehkä juuri nyt
maailman kaunein kieli
musiikki sopii tähän hetkeen
tyyntä myrskyn silmässä.

taas yksin tässä,
vaikka vihaan olla yksin.
miksei se voi olla mun kanssa
kun alennun anelemaan sitä ?

niin paljon pelkään yksinoloa.
että teen vastoin kaikkia
hienoja periaatteitani ja
itselle tehtyjä lupauksia.

ja se on kuulemma niin down
ettei halua mun näkevän sitä
mutta minä pelkään vain
että se on kyllästynyt minuun.

että mun itsekkyys ja rumuus
ja lihavuus ja vaativuus ja terävä kieli
ja sanoinko jo sen lihavuuden ?
on ajaneet sen kauas pois.

mun vääränlainen luonne ja
tämä groteski keho joka
ei edes yritä pyytää itseään anteeksi
ovat pilanneet kaiken. minä siis.

ja minä en kestäisi jos se olisi niin !
mutta jollain tasolla tiedän
näiden tunteiden olevan vain pelkoja ja
minun pitäisi hankkia itsekunnioitus.

mutta joka hetki kun se ei ole siinä
vakuuttaa enemmän epäonnistumisesta
ja kysyn itseltäni miksi kukaan ikinä
haluaisi olla minun kanssani ?

ja paniikki kasvaa taas aamuyöstä.
miksen uskalla ottaa ahdistuslääkettä ?
huomenna olisi pelottava tenttikin,
minä olisin niin tarvinnut lohdutusta.

vihaan itseäni siitä että voinkin olla
riippuvainen toisen ihmisen ruumiista
oman heikkouteni rinnalla.
typerä, typerä, typerä tyttö !

enkä vain ruumiista vaan kaikesta. hänestä.
mutta sen sijaan että olisin onnellinen
ja ihana pikku tyttöstävä
minä pelkään menettää.

pelkään takertumista.
pelkään rakastumista.
pelkään yhteenkasvamista ja
sitä kun pitää joskus päästää irti.

jos olisin hieman pienempi
vaikkapa 4 kiloa ja 300 grammaa
niin minua olisi ehkä helpompi rakastaa.
pieni ihminen ei vaatisi niin paljon tilaa.

ehkä minäkin osaisin olla vaatimatta
jos vain keskittäisin kaikki voimani
siihen joka tekee minusta paremman
joka tekee minusta tämän arvoisen.

2.3.2010

concrete walls - fever ray


i live between concrete walls
when i took her up she was so warm
i live between concrete walls
in my arms she was so warm

eyes are open and mouth cries
haven't slept since summer
eyes are open and mouth cries
haven't slept since summer


hei vain, en ole mennyt minnekään
en vieläkään vaikka olen toivonut
ja seuraavana hyvänmielen hetkenä
jo hävennyt sitä ajatusta katuen.

koska kaikki on nyt ehkä paremmin
ehkä siksi koska minulla on poika.
ja minä vihaan sitä tosiseikkaa
että joku päivä hän lähtee. jättää.

käyn joka viikko psykiatrilla ja
hän sanoo että hyötyisin enemmästä
mutta kyllä tämäkin on minulle liian hyvää.
minä tulen joka ikinen kerta myöhässä.

en osaa pitää ystäviin yhteyttä,
tunnen itseni typeräksi ja kadun sanoja
jo kun ne tippuvat typeriltä huulistani.
jos vain olisin vähän vähemmän hukassa.

olen koukussa omenalogoiseen ystävääni,
internetissä kaikki on helpompi unohtaa.
ei tarvitse miettiä tenttejä, esseitä, työvuoroja,
tiskejä, kaupassakäyntiä, yksinäisyyttä...

on vain kauneutta. kauniita ihmisiä. tavaroita.
ostan itselleni hyvän elämän. pala kerrallaan.
mikä parasta, se toimii ! en tarvitse enää muuta.
pienennän itsenikin, mahtuakseni muottiini.

olen ollut tosi kiltti tyttö ja odottanut
kun luvut maltillisesti pienenevät.
pinta alkaa kuitenkin säröillä
ja tarvitsen puhtaampaa.

haluan pahan jo pois, olla lovely.
haluan nähdä kuinka voin rangaista itseäni.
haluan nähdä kun luuni soivat.
mutta se on vain minulle.

peilissä pidän muutoksesta
en siitä ihmisestä joka on aina vain liikaa
eikä poikaystävä saisi sanoa mitään
kummastakaan.

vasta sitten kun minä joku päivä
olen arvoisenne, voin elää taas.
vasta sitten kun opin unohtamaan itseni
ja omistautumaan Tärkeille Asioille.

on olemassa niin monta jotka ansaitsevat
niin paljon ja kuinka voisin antaa sen heille ?
on vain muututtava itse vähemmän tarvitsevaksi
alistuttava totuudelle, joka ei ole kaunis.