vonlenska on ehkä juuri nyt
maailman kaunein kieli
musiikki sopii tähän hetkeen
tyyntä myrskyn silmässä.
taas yksin tässä,
vaikka vihaan olla yksin.
miksei se voi olla mun kanssa
kun alennun anelemaan sitä ?
niin paljon pelkään yksinoloa.
että teen vastoin kaikkia
hienoja periaatteitani ja
itselle tehtyjä lupauksia.
ja se on kuulemma niin down
ettei halua mun näkevän sitä
mutta minä pelkään vain
että se on kyllästynyt minuun.
että mun itsekkyys ja rumuus
ja lihavuus ja vaativuus ja terävä kieli
ja sanoinko jo sen lihavuuden ?
on ajaneet sen kauas pois.
mun vääränlainen luonne ja
tämä groteski keho joka
ei edes yritä pyytää itseään anteeksi
ovat pilanneet kaiken. minä siis.
ja minä en kestäisi jos se olisi niin !
mutta jollain tasolla tiedän
näiden tunteiden olevan vain pelkoja ja
minun pitäisi hankkia itsekunnioitus.
mutta joka hetki kun se ei ole siinä
vakuuttaa enemmän epäonnistumisesta
ja kysyn itseltäni miksi kukaan ikinä
haluaisi olla minun kanssani ?
ja paniikki kasvaa taas aamuyöstä.
miksen uskalla ottaa ahdistuslääkettä ?
huomenna olisi pelottava tenttikin,
minä olisin niin tarvinnut lohdutusta.
vihaan itseäni siitä että voinkin olla
riippuvainen toisen ihmisen ruumiista
oman heikkouteni rinnalla.
typerä, typerä, typerä tyttö !
enkä vain ruumiista vaan kaikesta. hänestä.
mutta sen sijaan että olisin onnellinen
ja ihana pikku tyttöstävä
minä pelkään menettää.
pelkään takertumista.
pelkään rakastumista.
pelkään yhteenkasvamista ja
sitä kun pitää joskus päästää irti.
jos olisin hieman pienempi
vaikkapa 4 kiloa ja 300 grammaa
niin minua olisi ehkä helpompi rakastaa.
pieni ihminen ei vaatisi niin paljon tilaa.
ehkä minäkin osaisin olla vaatimatta
jos vain keskittäisin kaikki voimani
siihen joka tekee minusta paremman
joka tekee minusta tämän arvoisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti