You heal my wounds and dry my tears
On the inside of this marble house I grow
And the seeds I sow will grow up prisoners too
olen taas hukannut sanani.
niinkuin olen hukannut kaikki lupaukset ja
kunnianhimoni kaikki lujat päätökseni ja
hienot haikeat suunnitelmani.
se on taas minun pääni sisällä
tunnen sen käsinkosketeltavana kipuna.
se saa minut luovuttamaan
antautumaan pahojen henkien edessä.
huora kuhertelee vanhan rakastajan kanssa,
tunne vatsan pohjalla
konkreettisempaa kuin rakkaus
ruoka salakavalasti poissaolevana.
eihän se voi olla väärin
jos ei edes muista koko asiaa ?
kiusallista pikku yksityiskohtaa,
lihallisen ruumiini vaateita.
marraskuu, toinen haamu menneisyydeestä
vaatii minun voimani ja valoni
ja antaudun sillekin
kun olen jo tähän leikkiin ryhtynyt !
ja sitten itken kaikkea tätä pojalle.
poika joutuu kärsimään muista elämässäni
hän joutuu vielä joskus pelkäämään puolestani
mutta myös minua. se tekee minusta pahan.
poika tulee tänäkin yönä
pitämään minusta kiinni
koska rukoilin häntä
tekemään minulle hyvää.
ja siksi en halua itselleni pahaa !
koska ihan oikean ihmisen hyvinvointi
riippuu minun olemassaolostani.
mutta miten osaisin haluta elää ?
kun on niin hirvittävän helppo katsoa maailmaa
täältä sängyn pohjalta niinkuin aiemminkin.
sammuttaa valot ja leikkiä ettei ole.
varsinkin kun tuo toinen leikkii samaa leikkiä.
ja sitten on päiviä jolloin jaksan
ihan vaan hänen takiaan ja
pinnistän voimani äärimmilleen
saadakseni hänet hymyilemään.
uskoakseni
meitä ei ole vielä menetetty
koska meillä on rakkaus
liian hieno ääneen lausuttavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti