Tahdoin niin uskoa
että olet mun ainoa
Mutta tunnoton oon
mulle käy kuka vaan
etkä pysty mua satuttamaan
anteeksi !
mä olen niin pahoillani.
kaikki on taas väärin, m i n ä olen väärin !
rintaa puristaa, tukahduttava tunne...
tajuta olevansa niin perustavanlaatuisesti väärä
ettei sitä mikään maailmassa voi parantaa.
en voi parantua vääryydestä. voin vain pilata enemmän.
anteeksi sisko (etten ole koskaan ollut niin ihana kuin sinä olet minulle), anteeksi äiti (kaikki, olen hirveä, paha, kiittämätön - kaikkea sitä mitä en saisi olla. taisin pilata kaiken ?), anteeksi isä (mä ymmärrän miksi haluat deletoida mut perheestäsi), anteeksi ystävät paskamaisuuteni ja itsekkyyteni, anteeksi työkaverit kun olen niin ääliö, anteeksi opiskelukaverit tekopirteys typerät kysymykset ja känniääliö, anteeksi isovanhemmat (rakastan teitä niin, mutta olen muka liian kiireinen soittakseni), anteeksi kaikki ne lukemattomat pojat joihin muka ihastun vain jotta voisin kiinnittää huomioni johonkin muualle kuin omaan surkeaan elämääni, vielä enemmän anteeksi jos joku teistä on vahingossa mennyt ihastumaan minuun (tuskin). anteeksi kaikki maailman naiset kuin olen näin tyhjäpäinen ääliö ja edistän käytökselläni ja olemuksellani stereotypioita, anteeksi kanssamatkustajat kun puhun sporassa aina puhelimeen, anteeksi kaikki jotka on joutuneet tupakoimaan passiivisesti mun takia, anteeksi kaikki valheet ja liioittelu. anteeksi että annan ymmärtää mutten ymmärrä antaa. anteeksi kun nauran liian lujaa ja olen ruma kun nauran. anteeksi kun ruumiini on epäesteettinen ja anteeksi kun tiedostan sen. anteeksi terapiatädit kun tuun vuodattaan teille mun turhanpäiväisistä ongelmista kun olette nähneet niin paljon pahempaakin.
ilman tippaakaan ironiaa tai sarkasmia pyydän anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti