As I whisper in your ear
I want to fucking tear you apart
en tiedä.
mitä tehdä tällä elämällä.
enhän mä pääse poiskaan.
pakko vain selvitä. onko ?
nyt on se kesä, se maailman paras.
mutta mitä sitten seuraa ? talvi.
pelottava, kylmä, ruma, rujo, julma.
rutiineja: opiskelu, työ, terapia (kai).
mitä jos...
jos ei mun psyyke kestäkään ?
turhahan se on nyt stressaa kun on kesä.
enkä aiokaan, vaan tänne blogiin ja sit unohdus.
kun tämän ikäisenä on kuulemma ajateltava jo.
ne sanoo. hyi olkoon. kuvottavaa.
oon aina inhonnut tuota salaperäistä ne-jengiä
ketä tietää kaiken ja osaa kaiken.
varmaan siksi koska en itse vaan osaa ja oon tyhmä.
ja oon ehkä hieman juonut punaviiniä
enkä tiedä miksi kirjoitan tännekään
koska kaikki on niin suloisen yhdentekevää
ja haluaisin vain olla rauhassa.
ja silti toivon salaa mielessäni
että joku huomaisi, kuulisi tai lukisi
tai vaikka hitto vieköön näkis mun aurasta
et kaikki ei ole ok
ja kertois miten rikkonaisen ihmisen voi korjaa.
ja vaikka tiedän että olen läpeensä paha
ja mun pahoja tekoja ei voi enää ikinä korjata
niin etsin edelleen ihmistä
joka olis tarpeeks hyvä valehtelija
että se sais minutkin uskomaan hetkeksi
että olen ihan hyvä.
harmi vaan et sellaset ihmiset on yleensä
kovin hyviä valehtelemaan kaikesta muustakin
ja olen ehkä pari kertaa särkynyt.
kovin harmillista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti