The flames and smoke climbed out of every window,
And disappeared with everything that you held dear.
And you shed not a single tear for the things that you didn't need,
Cause you knew you were finally free.
And all you see is where else you could be when you’re at home.
And out on the street are so many possibilities to not be alone.
And disappeared with everything that you held dear.
And you shed not a single tear for the things that you didn't need,
Cause you knew you were finally free.
And all you see is where else you could be when you’re at home.
And out on the street are so many possibilities to not be alone.
pelotan hieman itseäni.
näin tänään ystäviä, joita rakastan kovin.
mut ainoa asia mitä pystyin miettimään oli
vaaka. vaakavaakavaaka !
ja ne kaksi maagista numeroa.
ja en tänään pystynyt syömään
ku olin syönyt liikaa kylässä.
(mut oonkin mummin pikku syöttöporsas
ja mummille ei sanota ei kiitos
koska se on hurjan rakas.)
mut koko illan mietin vaan
että paljonkohan vaaka näyttää aamulla
kun laksat on tehneet taikojaan.
olin jo ihan unohtanut tän suloisen motivoivan odotuksen.
miten olenkaan voinut päästää sen mielestäni ?
ehkä mä halusin suojella itseäni
siltä pelottavalta ihmiseltä
joksi tuo laite mut muuttaa.
jódetelta ? hysteeriseltä ämmältä ?
prioriteetit hukassa -
miksi haen apua
jos olen näin valmis
menemään takaisin pohjalle ?
toisaalta,
se lääkärihän mua neuvoi hankkimaan vaa'an siltä varalta
et lääkkeet aiheuttais ruokahalun kasvua ja siten lihottais.
koska sanoin sille et mun maailma loppuis siihen. etten voi
olla enää grammaakaan isompi tästä tai en pysty olemaan.
aionkin olla monta grammaa pienempi - eikö silloin asiat
voisi tulla paremmiksi ?
periaatteessa loogista.
koska mä haluan olla parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti