i cried on my blood day
there was nothing that i could hold on to
just a line could have helped
remind me of you, of you
i screamed till the blood came
i was living in a cloud of hope
lover's kiss then they make a wish to the end
they pretend
'cause everyday hurts a little more
and everyday hurts a little more
and i'll do anything, yes i'll do anything
to belong to be strong
to say there's nothing wrong
everyday hurts a little more
yes everyday hurts a little more
and i'll be anything, yes i'll be anything
to belong to be strong
to say there's nothing wrong
everyday hurts
välillä sitä tuntee itsensä niin ulkokultaiseksi teeskenteleväksi feikiksi,
kun kykenee pistämään pystyyn sen vanhan tutun yhden naisen show'n
ja jatkamaan sitä vielä himassakin, kun yleisö on jo menettänyt sen
kiinnostuksen (onkohan sitä ollutkaan ?)
ja sitten tapahtuu jotain. ja muistaa taas kuka on. universumi muistuttaa
pikkulutkaa, ettei se pääsis vaa ylpistymään liikaa. tänään se oli
valokuva. siinä näkyi osittain ihminen joka olis voinut olla jotain, mut se
ei koskaa ollut. tai ehkä se olikin hetken. ja muistin taas miksi oon väärä
miksi en kelpaa miksi oon huono miksi en ansaitse onnea ja varsinkin
miksi tulen olemaan aina yksin ja en anna enää kenenkää ikinä satuttaa
enkä koskea koska oon likanen.
on a sidenote, tykkään mun hiuksista nyt - näytän yhtä synkältä ku musta
tuntuukin ja ehkä haluan tehdä pesäeron siihen edelliseen aikaan. kun
nyt asioiden on muututtava... en vaa tiedä miten.
tunnen kuinka muutos tulee.
lumikki <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti