Kolkko, nimetön, kylmä hämärä
meitä kuristaa ilman käsiä
Miten oisin voinut pettää sinua
näkyvistä et päästänyt minua
Sekoat, kun yrität mut omistaa
sekoat ja haluaisit ravistaa
Repisit sieluni irti kodistaan
haluat itsesi sillä koristaa
Sanot, että minussa on sisällä
satojen ihmisten mennyt elämä
elävä kuollut ja kuollut elävä
Elämä, on, minussa on elämä
Vika on tietenkin aina minussa
minulla ei ole lainkaan tapoja
nahan alla kihisee vain rumia
torakanalkuja, käärmeenmunia
matoja ja piruja ja matoja
Liekki suutelee jalkapohjaa
sitä palvelen, se mua ohjaa
täysillä eteenpäin
Silloin kun tuli selkää nuolee
niin on juostava, muuten kuolee
Jonnekin taakse jäät, sinne sä taakse jäät
tänään oli taas aurora-päivä.
mitähän mun kanssa pitäis oikeen tehdä.
en tiedä, kuka mut huolii mihinkin. ei kukaan, minnekään.
mikähän mussa on vikana ?
onneksi sain nappeja,
nii ei tarvitse tänäänkää sitä pohtia liian syvällisesti.
vaikesti masentunut ?
ennemminkin vaikesti halvaantunut - elämä.
kyllä näinkin voi elää ! tai "elää".
pitäis syödä säännöllisesti,
ei sais juoda,
pitäisi nukkua.
jos se olis niin helppoa !
nyt menen ostamaan vaa'an,
oon varma et ne seroquelit lihottaa mut salakavalasti
& silloin saattaisin tehdä pahaa itselleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti