soitin auroran päivystykseen kaikista vakuutteluistani huolimatta.
ja se vaati niin paljon sisua, mut toisaalta tiedän myös etten ehkä
ikinä ole voinu näin pahoin... mutta mutta, sain sieltä vastaukseksi
että popsi nyt ihmeessä niitä unilääkkeitäs !
joo.
ja mä yritin, ihan oikeasti yritin sanoo et mä en pysty enää. mut ne
varmaa näkee nii paljon ihmisiä joilla on oikeesti hätä et ei ne jaksa
kuunnella jonku little past teenage drama queenin itkuja. niin ja aloin
itkeen. se oli eka itku lääkkeiden aloittamisen jälkeen, eli...
moneen kuukauteen !
mut se oli eka ja vika kerta ku tuota kautta haen apua.
nolottaa jo oikeestaan.
oon päivittäny tänää aika helvetin monta kertaa. tuntuu vaa et tää
on tällä hetkellä mun ainoa henkireikä. tuo koulujuttuki katsoo mua
vaa syyttävästi - eipä tullu sitäkään tehtyä.
mä nappaan nyt imovanen -
jos jotain positiivista nii enpä ainakaa oo sortunu ryyppää tänää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti