

Tässä elämä on:
oma, kallis, ja tarpeeton.
Joki joutava laineillaan
mua lastuna vie mukanaan,
ja ensin mä vapisin aaltojen alla.
Opin olemaan antautumalla.
Pohjallakaan ei yksinään olla:
alakulo on seurana haikeuden.
viimeksi valvoin sen yön
mut en levännyt,
niinkuin piti...
vaan olin kirpparilla ja
humalassa ja auringossa
enkä kovin syönyt.
levotonta.
sitten nukuin aivan liikaa,
varmaan jotain 16 tuntia.
sit valvottiin ystävän kaa
kokonainen yö. luotiin jotain.
valmisteltiin jotain mitä
oon niin odottanut.
(vois sanoo et liikaakin,
koska en tiedä
mitä sen jälkee voi olla.)
ja menin psykolle
ja juuri kun se ehkä tajus jtn
niin aika loppu.
olisin voinut itkeä kiukusta
jos osaisin itkeä.
mut se tajus !
hämmästyttävää.
miten se voi sanoa jotain
minkä vaa mä voin tietää ?
niin sitten.
oltii duunis.
hoidin asioita.
ja taas valvottiin
ahkeroitiin
taiteiltiin.
jopa minä onnistuin jossain !
siitä tulee aika kiva mieli.
eikä taaskaa ollu pahamieli
niinkun yleensä
ku on ihan liikaa univelkaa
ja valvoo vaan enemmän.
nauratti vaa ja hymytti.
vaikka töissä on tuskaa
ja meinaa tulla paniikki
ja itku.
ku se on vaa nii väärin.
vaikka ansaitsen sen.
mut vihaanvihaanvihaan.
liian pitkään tuota vois tehdä musta tosi sairaan.
huomenna avataa festarikesä <3
nyt katson skinsiä ja jaksoa cassie.
hei pieni. kaikki mitä olet kirjoittanut, voisin myös itse allekirjoittaa.
VastaaPoistaseuraan blogiasi myös jatkossa.
Hei, minäkin seuraan. Minut tosin tunnetkin. Niin tuttua tekstiä aiemmilta ajoilta, että ihan kirvelee..
VastaaPoista