Try me, try me
you feed me, feed me
With all your hate
Kill me (Go ahead then)
Kill me (What if l don't care)
Have you got what it takes to defeat me
If you got what it takes come and meet me
hyi hirveä mikä aamu/päivä. oikeastaan koko viikonloppu. tai no,
jos ollaan rehellisiä niin ehkä koko viikko. en tiedä, ku en muista
mitä tällä viikolla on tapahtunut. mikä on totta ja mikä ei. ainaki oon
ollu töissä. paljon töissä ! sitten oon kai vaan maannut ja vihannut
itseäni. en tiedä.
mutta tänään on ihan kamala krapula. oon oksentanut ja pää on nii
kipeä ja joka paikkaa särkee ja kuvottaa ja itkettää. johtuu ehkä
siitä että oon lääkärin määräyksestä vähentänyt dokaamista, eli
mun kisakunto on huonontunut huomattavasti ja enää en voi huoletta
dokaa niinku ennen. no, oon silti onnistunut dokaan kaikki rahani...
ensimmäistä kertaa elämässäni mun tilillä ei ole katetta. en jaksa
edes olla kovin surullinen asiasta - enemmän vituttaa et en saa nyt
jäätelöä pahaan olooni. kevytvaniljaa.
oon niin lihava että oksettaa.
mut mulla on ihan uskomattoman ihania ystäviä ! en voi edes käsittää
onneani, kun vaikka kuinka huonosti menis nii mulla on aina ympärillä
ihmisiä, jotka taitaa oikeasti välittää. ja vaikka leikkisin et kodin
ulkopuolinen todellisuus olis lakannut olemasta niin ne muistuttaa
olemassaolostaan soittamalla tai tulemalla kylään tai jollain pikku
jutulla joka piristää - usein juuri ku on saanut lietsottua itseni/vajottua
siihen suloiseen maniaan/depressioon.
ja vaikka kuinka huonosti olis mennyt nii en oo ikinä pystynyt luopuu
sosiaalisesta elämästä, koska vaik en välillä jaksais sanoa sanaakaa
ja kaikki tuntuu nii merkityksettömältä, nii läheisten takia on vaa
pakko jaksaa. koska viimeinen asia tässä maailmassa mihin haluaisin
syyllistyä on niiden mielen pahoittaminen ! (vaikka taidan olla aika
hyvä siinäkin. paska minä.)
eilen taisin saada jotain paniikkikohtauksia baarissa - vaikea sanoa ku
olin nii jumalattoman päissäni. ja taisin puhua vähän liikaa ystävälle,
onneks sillä on taipumus unohtaa sekoiluiltojen yksityiskohdat.
i'll keep my fingers crossed.
& jatkan krapulaista sunnuntaita.
mutta kun MINÄ olen aina se kusipää. se joka jättää tulematta ja keksii tekosyitä, kiertelee, kaartelee ja lopulta häviää. ekaa kertaa huomaa kuinka se sattuu. vittu. (anteeksi. en tullut kiroilemaan blogiisi)
VastaaPoistaolen myös huomannut ystävien tarpeellisuuden, viimeaikoina enemminkin. kun joku vaan jaksaa soittaa ja soittaa tai pistää sähköpostia. ja huomaa että joku todella ajattelee ja välittää. kaiken tämän jälkeenkin. hyvät hermot ainakin mun ystävillä :)
voi hyvin.