I hurt myself today
to see if i still feel.
I focus on the pain,
the only thing thats real.
kyllä tää tästä, ei mun maailma loppunut tänään(kään) - vaikka sitä ehdin toivoakin jo. to be honest, oon tainnut toivoa sitä jo vähän liiankin kauan. mulla on lääkäriaika ens viikolla, enkä oikein tiedä mitä mun pitäis sanoa... että olen enemmän sekasin ku ikinä ?
ehkä, jos uskaltaisin, voisin mailata sille terapeutille jolla kävin ja tiedustella missä vaiheessa mun case on. pelottaa ajatus et olisin ilman mitään muuta hoitoa ku lääkkeet syksyyn asti...
en ole ikinä elämässäni kai tuntenut itseäni yksinäisemmäksi, vaikka mulla on ihan parhaita ihmisiä ympärilläni. ainoa asia mihin jaksan kiinnittää huomiota on laihtuminen.
enkä siihenkään näköjään tarpeeksi !
ja mua melkeen naurattaa, oon nii muka surkeena tässä, oon maanu tässä koko päivän hokien turvamantraani miksimäoonniintyhmä uusissa tummissa hiuksissani ja eilisen meikin rockisti sotkuisina, i heart ny-paidassa ja seeprakuvioisissa stringeissä.
nii rappiolla ku vaa voi ihminen olla.
ja oikeesti katsoen tätä kaikkea ulkopuolisen silmin, nii onhan tää melkeen koomista - vähintään tragikoomista. ei ihme ku kaikki nauraa mulle ja mun typerälle pikku elämälle: itselläki tuntuu olevan pokan pitämisessä ongelmia ku tätä toilailua katselee.
naurattais jos ei itkettäis.
ehkä, jos uskaltaisin, voisin mailata sille terapeutille jolla kävin ja tiedustella missä vaiheessa mun case on. pelottaa ajatus et olisin ilman mitään muuta hoitoa ku lääkkeet syksyyn asti...
en ole ikinä elämässäni kai tuntenut itseäni yksinäisemmäksi, vaikka mulla on ihan parhaita ihmisiä ympärilläni. ainoa asia mihin jaksan kiinnittää huomiota on laihtuminen.
enkä siihenkään näköjään tarpeeksi !
ja mua melkeen naurattaa, oon nii muka surkeena tässä, oon maanu tässä koko päivän hokien turvamantraani miksimäoonniintyhmä uusissa tummissa hiuksissani ja eilisen meikin rockisti sotkuisina, i heart ny-paidassa ja seeprakuvioisissa stringeissä.
nii rappiolla ku vaa voi ihminen olla.
ja oikeesti katsoen tätä kaikkea ulkopuolisen silmin, nii onhan tää melkeen koomista - vähintään tragikoomista. ei ihme ku kaikki nauraa mulle ja mun typerälle pikku elämälle: itselläki tuntuu olevan pokan pitämisessä ongelmia ku tätä toilailua katselee.
naurattais jos ei itkettäis.
kiitti vierailustas.
VastaaPoistalueskelin läpi blogias ja muistu mieleen ihan oma menneisyys. kun ei jaksa. kun ei pysty. nappia naamaan vaan niin helpottaa ees hetkeks. vaipuu hetkeks unohdukseen.
mut älä luovuta, vaikka tuntuiskin, ettei ole mitään minkä takia jaksaa. niitä asioita on kuitenkin, sä et vaan vielä pysty näkemään niitä. koita selvitä siihen lääkäriin asti, vaikka laskemalla minuutteja, tunteja... eihän se mitään elämää ole, mutta selviytymistä kuitenkin. ehkä sit asioit selkiintyy?
tuntuu niin tyhmältä kannustaa sanomalla, että koita pärjätä, mutta muutakaan en osaa sanoa. voimia.
Toivottavasti saat rohkeutta mailata terapeutille - maili kuitenkin usein on se helpoin vaihtoehto. Paljon helpompi kuin soittaminen; voit vaikka jossain välissä alkaa kirjoittaa luonnosta, ja sitten kun vaikuttaa edes puoliksi hyvältä, lähetät sille terapeutille.
VastaaPoistaEnkä mä ainakaan naura sulle, tiedät kyllä sen. *haleja* Tiedän miltä tuntuu olla niissä pohjamudissa, ja siellä tosiaan on kylmää ja yksinäistä. Jotenkin vain vituttaa että jopa silloin kun on niissä pohjamudissa, tuntuu että kukaan ei auta - eikö systeemi tajua että kun hommat kusee, ei jaksaisi kynsin hampain ajaa sitä omaa etuaan? Kun ei jaksaisi mitään.
Enkä mäkään osaa kuin toivottaa voimia. Koittaa vakuuttaa että "kyllä se siitä", koska olen itse niin hirvittävästi vihannut tuota lausahdusta joskus - mutta ei se aina ole tätä samaa sontaa. Siitä voi päästä eroon, se vain vaatii aikaa. Liikaa aikaa - mutta sitä varten me ollaan täällä sua tukemassa. *haleja*
juuri lähetin sen mailin (vaikka siitä tuli kyllä huono, mut laitoin siihen ne sanat - en ole koskaan voinut pahemmin).
VastaaPoistakiitos <3
ja hurjana halauksia.